torstai 28. lokakuuta 2021

PERJANTAIESSEE: Itsenäisen ajattelun harha

Kun ilmastonmuutos aiheuttaa valtavia metsäpaloja, maailmanlaajuinen virusepidemia jyllää ja uhkaa ihmisen perusoikeuksia, tuhannet pakolaiset jättävät kotimaansa ja suurvaltojen johtajat leikittelevät ydinaseilla, voi yksittäisestä ihmisestä tuntua mitättömältä ja turhalta näiden maailmaa ja ihmiskuntaa ravistelevien tapahtumien äärellä. Onneksi joukosta erottuu itsenäinen ajattelija, Twitterin suola, tavallisen tallaajan ääni, ja kun hallitus seuraavan kerran ottaa puheeksi epätasa-arvoa aiheuttavat markkinavoimat, nostaa itsenäinen ajattelija päätään esittääkseen tärkeän vastakysymyksen: “Entäs kommunismi?”

Itsenäinen ajattelija on ihan tavallinen tyyppi ja hän edustaa muita, yhtälailla tavallisia kansalaisia, jotka jäävät maailmanlaajuisten kriisien jalkoihin. Itsenäinen ajattelija antaa toivoa. Hän on eliitin eli poliitikkojen vastaääni, ja nämä ajattelijat ovat lisääntyneet, kun poliittinen keskustelu on siirtynyt vahvasti sosiaaliseen mediaan, erityisesti Twitteriin. Itsenäisen ajattelijan tunnistaa helposti: itsenäinen ajattelu mainitaan Twitter-biossa selkeästi ja twiitit itsessään ovat provosoivia, mutta yksinkertaisia ja ne haastavat poliitikkoja. Todellisuudessa itsenäinen ajattelija on kuitenkin populistisen propagandan uhri, joka edesauttaa populistien haluamaa ihmisten jakautumista. Itsenäinen ajattelija toistaa muiden ajatuksia ja levittää samalla propagandaa.

Tällainen propagandan levittäminen ei välttämättä aina ole itsenäisen ajattelijan omaa syytä. Liisa Louhelan artikkelissa Propaganda elää yhä - koulutus tehokkain lääke vaikuttamisyrityksiä vastaan? (Maailman kuvalehti, 26.3.2018) kirjoitetaan: “Propaganda perustuu ihmisten suggestoimiseen eli siihen, että he tiedostamattaan ajattelisivat tai toimisivat propagandistien haluamalla tavalla.” Itsenäiselle ajattelijalle uskotellaan, että hänen ajatuksensa todella olisivat hänen omiaan. Todellisuudessahan lähes kaikki ajatukset jotka muodostamme ovat jonkun toisen ajatuksia tai vähintäänkin kokoelma muiden ihmisten ajatuksia. Moni ihminen ymmärtää tämän ja myös sen, että jo valmiiden ajatusten tai mielipiteiden käyttäminen ei välttämättä tee ihmisestä yksinkertaista tai huonoa ajattelijaa. Itsenäinen ajattelija kuitenkin perustaa arvonsa somessa sille, että hänen ajatuksensa ovat todella hänen omia, uniikkeja päätelmiään.

Louhela kirjoittaa artikkelissaan siitä, miten ihmiset ovat taipuvaisia uskomaan arvovaltaisten ihmisten ajatuksia, mutta kaikki eivät ole suggestiolle yhtä herkkiä kuin toiset. Taitavat propagandistit tietävät miten helppoa esimerkiksi hieman yhteiskunnan kelkasta jälkeenjääneeseen ja olonsa turhaksi tuntevaan ihmiseen on helppo vaikuttaa esimerkiksi valeuutisilla.

Populistit ovat nykypäivän vaarallisimpia propagandan levittäjiä ja sen leviäminen tapahtuu usein täysin huomaamattamme esimerkiksi juuri itsenäisten ajattelijoiden kautta. Louhela viittaa kolumnissaan Ulkopolitiikka-lehden toimitusjohtajan Joonas Pörstin Propagandan lumo kirjaan, jossa Pörsti toteaa propagandistien vetoavan moniarvoisissa yhteiskunnissa sananvapauteen ja esiintyvän kansan todellisina puolustajina. Populisti siis esittää itsensä kansan puolustajana ja eliitin vastustajana, hän esittää yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Populisti haluaa luoda eroja päättäjien ja kansalaisten välille, vaikka on usein itsekin poliitikko. Populistit lupaavat, että valtaan päästessään he tulevat ajamaan koko kansan etua, vaikka todellisuudessa populisti ajaa vain omien äänestäjiensä etuja.

Katri Saarikivi kirjoittaa kolumnissaan Potkaisisitko koiraa vai pesisitkö Suomen lipulla vessan? Arvoeroja voi mitata, mutta yhteisen löytäminen on sitäkin tärkeämpää (Yle, 16.10.2019): “Kun keskitytään arvojen painotuseroihin, jää huomaamatta että monet ihmiset arvostavat hyvin paljon samoja asioita.” Populistit eivät halua löytää yhteistä tietä. He hämäävät ihmisiä ja kasvattavat kuilua erilaisia arvoja kannattavien ihmisten välillä, ja itsenäinen ajattelija on loistava välikäsi sen kuilun kasvattamiseen. 

Koska oikeistopopulismi on nykymaailmassa yleisempää kuin vasemmistolainen, on itsenäinen ajattelijakin usein oikeistolainen. Hän saattaa kritisoida myös oikeistoa, muttei koskaan liiasta oikeistolaisuudesta, vaan siitä miten oikeistopoliitikotkin uskovat vaarallisen äärivasemmiston valheita ja vasemmistolaistuvat. Itsenäinen ajattelija käyttää paljon yleistyksiä puhuessaan vasemmistosta ja esimerkiksi ilmauksia “kulttuurimarxismi” ja “vasemmistolainen identiteettipolitiikka”. Hän esittää usein turhia pointteja, jossittelee paljon ja yrittää kääntää keskustelun aiheesta vastakkaiseen. Itsenäinen ajattelija levittää vääriä merkityksiä monista käsitteistä, kuten kommunismista, mikä heikentää keskustelun laatua. Hän onnistuu samaan aikaan aiheuttamaan stigman muodostumista vastapuolesta niin oikeistossa kuin vasemmistossa. Saarikivi kirjoittaa siitä, miten arvoeroihin keskittyminen on haitallista, kun täytyisi pystyä yhteistyöhön ja saada kaikki kansalaiset osallistumaan. Politiikassa on kuitenkin kyse kyvystä tehdä yhteistyötä ja negatiivisten ajatusten levittäminen ja liiallinen eroavaisuuksiin keskittyminen vaikeuttaa yhteistyötä. 

Koulutustasolla on merkitys propagandaan lankeamisen kanssa, mutta se ei kerro koko totuutta. Yleensä korkeakoulutetut henkilöt ymmärtävät esimerkiksi historian propagandakeinot paremmin ja pystyvät tällöin erottamaan valheet ja vaikutusyritykset todesta, mutta myös yliopiston käyneitä itsenäisiä ajattelijoita löytyy. He käyttävät usein koulutustaustaansa perusteena sille, miksi heidän ajatuksensa ovat luotettavia. “Minähän olen opiskellut yliopistossa, joten en voi olla väärässä!” Kyse ei kuitenkaan ole siitä missä on opiskellut, vaan mitä.

Louhela kirjoittaa kolumnissaan monilukutaidon opetuksen olevan lähimpänä propagandaan varautumista suomalaisessa perusopetuksessa, joka auttaa tunnistamaan erityisesti valeuutisia, mutta propagandaa itsessään käsitellään hyvin vähän. Propagandaa esiintyy kuitenkin monessa eri muodossa, ja jos keskittyy tunnistamaan vain sen yhden muodon, voi huomaamattaan joutua ohjailun uhriksi. Louhela kertoo myös tuntijakokokeilusta, jonka myötä lukiossa oli mahdollista jättää historian ja yhteiskuntaopin opinnot kokonaan käymättä. Näiden aineiden opiskeluun pitäisi nimenomaan kannustaa sillä ne ovat avaimia yhteiskunnassa esiintyvän propagandan tunnistamiseen ja ymmärtämiseen. Myös peruskoulutasolle olisi tärkeää tuoda monipuolisempaa propagandan tunnistamisen opiskelua, sillä propagandistit voivat tarkoituksellisesti yrittää vaikuttaa juuri nuoriin, jotka eivät ole vielä luoneet kokonaista maailmankuvaa ajatuksistaan.

Pahimmillaan itsenäinen ajattelija on vaarallinen yhteiskunnallisen keskustelun ja ääriajattelun leviämisen kannalta. Populismi ja sen edesauttaminen voi johtaa vaarallisten, syrjivien ja vähemmistöjä uhkaavien ajatusmaailmojen kannatuksen nousemiseen. Vaikka propagandan levittäminen ei olisikaan suoraan itsenäisen ajattelijan syytä, on suuri virhe vähätellä heidän vaikutustaan yhteiskuntaan. Yhteiskunnan tulisi toki kannustaa ihmisiä itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, mutta myös opettaa monia muita tärkeitä medialukutaitoja, historiaa sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa esiintyvien käsitteiden merkityksiä.

Yhteiskunnallinen keskustelu on monimutkaista, mutta jokaisella meistä on mahdollisuus osallistua siihen. Somessa itsenäiseksi ajattelijaksi profiloituminen ei kuitenkaan vielä tarkoita omia, harkinnan ja tutkimuksen perusteella luotuja mielipiteitä.

Siiri



Martsarilaisen Perjantaiessee-palstalla julkaistaan tasaisin väliajoin äidinkielen kursseilla kirjoitettuja esseitä.

maanantai 11. lokakuuta 2021

Viimeinen miete | Hyperaktiivisen mielen päiväkirja

Jos sylkisin minua syyllistävien pärstää päin,

tyhjentäisin lähteitä lähes päivittäin kääntäen

läntisimmätkin läänit nälänhätäisiksi,

mikä ei itsessään vielä liene este,

mutta tuohon turhuuteen kuluisi vuosituhansia,

enkä mielelläni antaisi kanssaihmiselle asuinsijaa edes

kalloni alapuolella saati aidossa rakennuksessa.

“Miksi Leo niin inhoaa ihmisiä? Eikö kiitollinen itsestään?

Kenties miettii itsensä seivästämistä, sillä minä pidän itsestäni.”

En mieti mitään. Tätäkin säkeistöä näppäilen mätääntyneenä

päällystäen näppäimistöni päästäni lähtevällä mädällä.

Saatan samassa saada ajatuksen nakata kastuneen laitteeni

kohti niitä, joita perheekseni nimitin, sillä en ole itkenyt seitsemään vuoteen

saatuani vasarasta kallooni paruttuani vainaata harakkaa.


Parhaillaan paikallistan kaikella mahdillani tapoja

täyttää vähimmäisehdot rakkaudelle.

Toisinaan koen tuon tunteen osuvan vain

niihin, jotka odottamatta ollenkaan suolistavat

jokaisen, jotka edes hetken epäröivät mieltymystään.

Kenties niistä pelotteista minunkin vereni on peräisin.

Isoisoisäni kerran päästi pässin päiviltään tämän vääjätessä

enkä uskoisi toimen olevan toisenlainen omaisensa ollessa oinaan kohdalla.

Tätä päätöstä pähkäilin ennen kuin aivoni valuivat lattialle

vasaran harjoittaman kallon raoista.

Anteeksi vielä lattian sotkemisesta, ei ollut tarkoitus.


Isäni kerran ihmetteli, mikä minun mielestäni on kaunista.

Vihan pilaamana miltei tiesin, ettei mikään, mitä ihminen hipaisisi

likaisilla nimettömillään sietäisi minkäänlaista ihailua.

Kovasta olemuksestani huolimatta koen tuohtuneisuutta

jokaisesta kuolleesta otuksesta. Jokaisesta, joka on joutunut

jonkinlaisen oikeudettomuuden uhriksi. 

Refleksini eivät ehkä tiedä, miten enää itketään,

mutta kuitenkin surkeana uurran kuoppaa

kauan sitten maatunelle harakalle lampaan lähelle.

Hetken mentyä vien silmiäni edestakaisin kenties tietäen

viimeinkin mitä mietin isäni mietteestä.

Aivan kaikki on kaunista.

Joten mitkä ovat omat aikeesi? Haluan todella tietää.


Tuukka Kontio. Näiden sanojen saattelemana, ei tarvitse enää minun kirjoituksiani sietää tässä lehdessä.

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Martsarin uusi apulaisrehtori: Anssi Nevalainen

Martsarilaisen toimitus on perinteisesti haastatellut uusia opettajia ja halusimme tänä vuonna esitellä myös uuden apulaisrehtorimme, vaikka hänet varmasti moni jo tuntee. Kyselimme Anssilta uusista apulaisrehtorin hommista sekä muutamia liikuntaan ja terveystietoon liittyviä kysymyksiä.


Apulaisrehtorin homman parhaat puolet?

Työn monipuolisuus ja vaihtelevuus. Päivät koostuvat sekä normaalista opetuksesta että erilaisista hallinnollisista töistä.

 

Miten olet valmistautunut täyttämään Terhin saappaat?

Pitkällä aikavälillä näihin tehtäviin liittyvät opinnot sekä kokemukset erilaisista töistä. Tässä lukuvuoden alussa työhön on varattava myös ylimääräistä aikaa ja vältettävä muuta liiallista kuormitusta, sillä uusien asioiden opettelu vie aina tavanomaista enemmän aikaa ja energiaa.

 

Miltä siisti sisätyö maistuu?

Toivottavasti ei liian hyvältä, jotta päiviin saa sopivan määrän myös kevyttä liikkumista. Onneksi liikuntatuntejakin vielä aika paljon.

 

Anna vinkki tervelliseen välipalaan?

Riippuu tosi paljon tilanteesta, sillä terveellinen ruokavalio on kokonaisuus. Usein syötyinä välipaloina esimerkiksi monet hedelmät voivat olla sekä ravitsemuksen että kuljetettavuuden kannalta hyviä vaihtoehtoja. Joskus voi huoletta syödä herkkujakin, jos yleisesti ottaen syö terveellisesti. Ravitsemuksellisestikaan hyvä välipala ei välttämättä ole terveellinen, jos sen valinta aiheuttaa liikaa paineita ja rentous katoaa.

 

Lempi liikuntalaji? Entä lempi tanssi vanhoissa? 

Tähän olisi monia hyviä vaihtoehtoja. Usein arkeen sopivina ja suht helppoina lajeina ihan lenkkeily ja kuntosaliharjoittelu. Toisaalta liikunnan sosiaalinen puoli on itselleni tärkeä, joten lisätään listalle tennis ja sulkapallo.

Katrilli on mukavan vauhdikas ja yhteisöllinen tanssi.

tiistai 7. syyskuuta 2021

Martsarin uudet opet: Maria Hakkarainen & Johanna Riihimäki


Kuka olet ja mistä tulet? 

Olen Maria ja olen kotoisin Helsingistä, jossa asun nykyään. Asuin kuitenkin lähes koko lapsuuteni Vantaalla ja olen käynyt kaikki koulut täällä

Mitä ainetta opetat ja miksi?

Opetan äikkää ja S2:sta. Menin lukioon jälkeen opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta. Valitsin tämän alan aika lyhyen harkinnan perusteella enkä ottanut siitä mitään selvää etukäteen. Onneksi valitsin pääaineeni intuitiivisesti, sillä huomasin nopeasti, että kirjallisuuden opiskelu oli ihanaa. Sain opiskella tentteihin lukemalla romaaneja ja runokirjoja, ja esseiden kirjoittaminen tuntui luovalta salapoliisityöltä, kun analysoin tekstien salattuja merkityksiä.

Kolmantena opiskeluvuotena aloin tehdä oman alan töitä sekä kustannusalalla että opettajan sijaisena. Sijaistaminen oli aluksi suoraan sanottuna aika kamalaa, koska en oikein tiennyt opettamisesta mitään. Tykkäsin kuitenkin alusta asti viettää aikaa lasten ja nuorten seurassa. Vähitellen sain lisää kokemusta ja omia kursseja opetettavaksi, ja työstä tuli koko ajan mukavampaa.

Mikä on mottosi?

Mottoni on Eeva Kilven sitaatti: "Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää." Tähänastinen elämäni on ajoittaisista vaikeuksista huolimatta ollut jännittävää ja seikkailullista, ja pyrin siihen, että se olisi sitä myös jatkossa.

Mikä on tekemäsi hurjin tai hölmöin asia?

Hölmöintä on ollut juoruta kavereista selän takana tai jättää tarttumatta joihinkin tilaisuuksiin, joita elämä on tarjonnut. Hurjinta on ollut se että oon tehnyt paljon asioita, jotka ovat pelottaneet etukäteen, esim. menin vapaaehtoistöihin Ranskaan yksin kolmeksi viikoksi 18-vuotiaana. Sitten on myös jotain hurjia kokemuksia, joita en voi kertoa tässä.

Mitä pitsan päälle?

Kesäkurpitsaa, munakoisoa, tomaatteja, mozzarellaa, pinjansiemeniä!

Mp Martsari?

Martsarissa on ollut alusta asti tosi mukavaa. Sekä oppilaat että muut opettajat ovat kivoja, ja olen saanut apua kaikessa missä olen tarvinnut. Lähiopetus tuntuu pitkän etäjakson jälkeen innostavalta, ja odotan että pääsen mukaan kaikkiin kouluvuoden tapahtumiin. Odotan kyllä myös jo vähän syyslomaa.





Kuka olet ja mistä tulet? 

Olen Johanna, tykkään ihmisistä, luonnosta ja keskustelemisesta. Muutin Vantaalle länsirannikolta Porista, missä asuin vuosia.

Mitä ainetta opetat ja miksi?

Opetan matematiikkaa ja fysiikkaa, koska matematiikka on niin kaunista ja fysiikka mielenkiintoista. Minulla oli lukiossa älyttömän hyvä matematiikan opettaja, ja innostuinkin matematiikasta vasta lukiossa.

Mikä on mottosi?

"Se on asenteesta kiinni."

Mikä on tekemäsi hurjin tai hölmöin asia?

Yksi hölmö teko on Pallaksen vaellukselta. Päätimme poiketa merkityltä reitiltä ja oikaista tunturin huipulle. Jossain vaiheessa nousua tajusimme, että rinne on paljon jyrkempi, kivikkoisempi ja vaarallisempi kuin olimme olettaneet. Kivet liikkuvat jalkojen alla, aurinko porotti kuumasti, pohkeet huusivat ja syke oli tapissa. Pelotti. Pääsimme lopulta huipulle ilman haaveria, mutta viisas olisi valinnut toisen reitin.  

Mitä pitsan päälle?

Sienet ja katkaravut ja vain vähän juustoa

Mp Martsari?

Pirteä. Opiskelijat fiksuja, työkaverit avuliaita ja ystävällisiä. 6/5



perjantai 3. syyskuuta 2021

Perjantaiessee: Is there anybody out there?

Beep


Beep


Beep


The woman slouching in her chair seemed to be ignoring the monotone beeping coming from the control panel in front of her. She fidgeted with the sleeve of her Starfleet Science Officer uniform, deep in thought. She and her crew were on a mission, trying to find intelligent life. 


The lab was dimly lit and almost empty. She had volunteered to take the ”night” shift, and the others were currently fast asleep. For the sake of maintaining some normalcy, the ship would artificially replicate the day-night cycle on Earth, but someone had to stay awake, in the case that their radars caught something. 


She knew it was mathematically improbable, almost impossible, that she and her crew would be the ones to receive a signal. Humans were the only known species to have the technology to build communication devices, let alone travel in space. It was hard for life to develop, even on Earth. The conditions had to be just right, and it seemed like a miracle that humanity was able to evolve. 


She also knew that considering the grand scheme of things, it was also almost impossible, that there was no one else out there. There had to be life, in some form, out there. It might look different, and maybe they wouldn’t even recognise it as life at first, but there had to be something! Right?


Beep


Beep


Nevertheless, there was a certain comfort in not knowing, she thought. There was a certain beauty to it. Since the dawn of time, humankind had looked to the stars with curiosity and empathy. Ancient civilisations had assigned meaning and power to the stars above, finding purpose and comfort in them. When they had the means, they had sent satellites and signals to the vast emptiness of space, attaching messages and greetings full of life. Even if her ship failed its task, the search would continue. As long as there were people around, they would call to the stars: 


”Is there anybody out there? You are not alone.” 




Teksti: Aada

tiistai 31. elokuuta 2021

Erasmus+-hanke kokoaa yhteen viisi maata

Kun viisi STEAM for all - projektin maata esittelee omaa kouluaan ja kulttuuriaan toisille opiskelijoille ja opettajille, kaikuu etäyhteyksien kautta fadoa Portugalista, näemme  polkupyöräreittejä Hollannista, kuulemme aidon kebab-annoksen reseptin ja rehtorin esittämän rakkauslaulun Turkista ja Björkin musiikkia Islannista ja soitamme Suomesta Robinin biisin Suomesta. Tutustuminen toinen toistemme kulttuureihin alkoi verkon välityksellä huhtikuussa 2021.

Korona siirsi Erasmus+Steam for all -hankkeen matkojen järjestämistä vuodella eteenpäin, mutta korona ei estänyt jäsenmaiden yhteydenpitoa nykyaikaisin menetelmin. Ihan ilman kommelluksia etäkokous ei sujunut, mutta pienien teknisten haasteiden jälkeen kaikki ruutujen takana olevat opettajat ja opiskelijat onnistuivat pitämään oman maansa esittelyn. Kokouksen juontajana toimi rehtorimme Salme Sulander, joka sai aikaan juonnoillaan kaikkien iloksi "euroviisutunnelmaa". 

Hankkeen tarkoituksena on yhdistää tiedettä ja taidetta luovasti ja ennakkoluulottomasti seuraavien kahden vuoden aikana. Suomeen saapuvat vieraat tutustuvat lukiomme teatteriin ja teatteritekniikkan mahdollisuuksiin, Turkissa opiskelemme digitaalista tarinankerrontaa ja 3D-kuvanveistoa, Alankomaissa ohjelmassa tulee olemaan digitaalista grafiikkaa, Portugalissa tarjotaan robotiikanopetusta ja elokuvantekoa Dronen avulla ja  Islannissa luvassa on mm. musiikkiteknologiaa. 

Martsarin opiskelijoita on hankkeeseen liittyvillä ulkomaanmatkoilla yhteensä mukana n. 30 ja vieraiden saapuessa Suomeen keväällä 2023 pääsemme kaikki nauttimaan iloisesta ja kansainvälisestä Erasmus-tunnelmasta. Tuskin maltamme odottaa, että ensimmäiset opiskelijat jo pääsevät maailmalle oppiin!

Kuluvana syksynä Erasmus-ryhmät kokoontuvat suunnittelemaan tulevaa, ja koronarajoitusten salliessa miettimään yhteistyömahdollisuuksia maiden kesken.

Teksti ja kuvat: STEAM-opettajat




Ihan lumalla

Anniina ja Iida aloittivat Martsarissa syksyllä 2018 ensimmäisellä virallisella lumalinjalla. Anniina on yliabi ja Iida on abi ja vietti vaihtovuoden Chilessä. 



Haastateltavat Anniina ja Iida ovat kovimman luokan tieteilijöitä. Jos kemman luokan lähellä liikkuu, kannattaa varoa noita huimia valkotakkeja suojalaseineen. 

Mikä on lempimolekyylisi?

Anniina: Etanoli, sillä se muistuttaa koiraa. 

Iida: Vesi, sillä se näyttää Mikki-hiireltä. 


Mikä Suomen kala koet olevasi?

Iida: Ruutana, sillä sen energiantuottotapa on poikkeuksellinen. 

Anniina: Kampela, koska se vaan makaa. 


Mikä on lempivärisi aallonpituus?

Anniina: 525-565 nm

Iida: 500-520 nm


Minkä litosföärilaatan päälle haaveilet matkustavasi?

Iida: Nazcan laatta, sillä Pääsiäissaari Rapa Nui on vielä näkemättä. 

Anniina: Tyynenmeren laatta. Uudessa Seelannissa on kuvattu Hobitit ja Taru Sormusten Herrasta -elokuvat. 


Millä matemaattisella kaavalla lempieläimesi tilavuuden voi ratkaista?

Anniina: 4pir^3/3. Sammakot on melkein palloja. 

Iida: pir^2*h/3. Pingviinit näyttää vähän kartioilta, eiks nii?


Miksi hait juuri Martsarin lumalinjalle?

Iida: Halusin keskittyä luonnontieteiden opiskeluun ja Martsarissa on kaikkia mielenkiintoisia niihin liittyviä kursseja. 

Anniina: Luonnontieteet tukevat jatko-opintosuunnitelmia ja Martsarin tieteilijät ovat omaa luokkaansa. 


Miten olet viihtynyt täällä?

 Anniina: Hyvin! On paljon samanhenkistä porukkaa ja laadukasta opetusta.

Iida: Muy bien! Martsarista on saanut paljon hyviä kavereita ja koulun yhteishenki on erinomainen. 


Mikä on kivoin lukiomuistosi?

Iida: Lontoon reissu luokan kanssa oli tosi hieno kokemus. Bi10 lajintuntemuskurssin retki Luukkiin oli myös legendaarinen.

Anniina: Wanhat ja abitelttailu olivat kivoja kokemuksia. Myös retki Suomen hienoimpaan kaupunkiin Turkuun oli viihdyttävä. 


Mitä odotat kesälomalta?

Anniina: Sivistyneitä illanistujaisia kavereiden kanssa. 

Iida: Kalsitriolin muodostumista mökillä Naantalin Auringossa. 



Tieteellistä kesää toivottavat Iids ja Ankkis

Älkää ottako tätä haastattelua liian vakavasti, se tehtiin vapaapäivänä.