Kainuulaisen talossa | Hyperaktiivisen mielen päiväkirja

Aloitan tarinani sanomalla pari valikoitua sanaa

Tavallisesta kainuulaisesta kaverista
matkalla asuinrakennukseensa.
Samaiseen taloon karkasi
parisataa harhailevaa hauvelia,
joiden tassut kastuivat kosteaan musteeseen.
Jälkitilanne oli suuren suuri sotku.
Ja samaisella yhdyssanalla viitannen taloon jatkossakin.

Koirat juoksevat laumassa tajuamatta
vaivaannuttavista asioistamme lainkaan.
Ero meihin lienee se, etteivät he yritäkään ymmärtää.
Ihmisten tilanteessa tilanne lienee erilainen.
Oletettavaa on mokomilla olevan usko mustavalkoisuuteen.
Kuin vasten tahtoaan tahtoisivat satuttaa, mikä
on jokseenkin potentiaalista
kuin mainitsemani kainuulainen sanomassa saapuvansa
tai lähtevänsä tehden sen mennentullen.

Samaiset tapaukset tarvitsevat aina
rinnakkaiskärsijän vaivoilleen vaatien
varmaan Nooankin tarinalle pahista,
vaikkei arkkivihollista aina saisikaan.
Asuvat valheessaan saaden kaiken
tietonsa elämästä elokuvien esimerkistä.
Heille hautajaiset paisteessa vaikuttavat
mahdottomalta ajatukselta.
Mieti sitä meteliä.

Hautautuneet harhoihinsa
vannoen osoittavansa logiikankin olevan
väärässä ennen heitä, vaikka tapaukset
sanelesivat mahdottomia ajatuksia.
Paradokseja samalla tavalla kuin
sama kainuulainen lausumassa jatkavansa
takaisin matalaan majaansa,
jonka jälkitilanteeksi nimesin. 

Leo Paher