etenemättä erillisten edelle
keskeyttäen keskenäisen menemisensä
kuin vertauskuvaton mieli puhtaalla pöydällä.
Mieletöntä, miten mietteeni menevät
katonrajassa avautumatta kaikille.
Aavista ajatus ja arvostan
Olen toisin olettamattakaan huomannut
olemassaolon toimivan toisin tosin.
Keskivertomieli ei etene leikiten
kuvailujeni mukaisesti, mukaillenkaan
vaan hajoamisen partaalla taapertaa
kompastuen omiin koipiinsa toistuvasti
kuin kolmijalkainen korppi ohjeettomana
pomppien lentotaidoitta aukottomuuden poikkeamassa
Lukuisia lukuja, lukemattomia lukijoita.
Mikä muuttuu?
Kuin kukkienkaan kukkimista kukaan
vaivautuisikaan havaitsemaan kaiken
haastavan tapahtuessa.
Usko, kun mutisen moisten,
onnettomien olentojen toistavan
toimintamallinsa asioiden ollessa toisinkin.
He, jotka näkevät valkoisen mustana,
vesilasin sirpaleina, rakkauden välinpitämättömänä.
He, jotka tekevät elämän sitruunoista silmätippoja
voidakseen itkeä enemmän linnassaan,
jota komeroksi kutsuvat.
Maatuvat varjoonsa. Eivät pidä kiinni tarpeesta.
Kuten mekin.
Tuukka Kontio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti