hallussaan ajan alusta asti.
Vaikka tavalliset tapaukset saattaisivat vaatia saavansa
enemmän esineitä eläessään kyseisen ihmisen elämää,
hän oli erittäin erikoinen verrattuna meihin.
sydäntänsäkin myöten hän ei välittäisi,
vaikka mitä silmien edestä vietäisiin.
Vaikka kaipuu saattaisi ahdistaa tavallisen
tarpojan ahdinkoakin alemmaksi,
häntä ikävä ei häirinnyt hetkeäkään.
Jalkojensa katketessa, kaveri käveli käsillään.
Käsien lähtiessä hän käsitti siitä lähtien
olevan suorastaan mahdotonta matkustaa.
Itkemättä hän ideoi elämänsä
liikuntakyvyttömyyden ympärille.
Tuollaista onnistujaa voisi kutsua
oikeaksi kompensaation mestariksi.
Kuin kykenisi korvaamaan kuulonkin,
kompensaation mestari kompensoisi mestatun
päänsäkin käyttäen ennennäkemätöntä älyä.
Mestari osaa osoittaa komeaa kompensaatiota,
mutta unelmoidessasi samanlaisesta taitavuudesta
saatat saattaa ajattelusi kauas aitoudesta,
katsohan sielun poistuessa mestarin ruumiista,
mestari ei lopeta kompensaatiota.
Elämän päätyttyä hän epätoivoissaan etsii
korvaajaa omalle olemukselleen
kuin paria lumihiutalemuistipelissä.
Loppujen lopuksi kompensaation mestari
saa kompensoida keuhkoilleen uuden käyttötarkoituksen
mullan tehdessä hengittämisestä erittäin epämukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti