lauantai 6. lokakuuta 2018

LUMA-luokka tutustui robotiikkaan Aallossa

Pääsimme 18E LUMA-ryhmän kanssa 28.8. vierailulle Otaniemeen Aalto-yliopistolle Lumarts-laboratorioon. Vierailun aiheina olivat elektroniikka sekä robotiikka ja ohjelmassa meillä oli siis robotin koodausta. Jakaannuimme pieniin ryhmiin tekemään neljä erilaista robottien ohjelmointiin liittyvää tehtävää Scratch-ohjelmointiympäristön ja pieneltä robotti-imurilta näyttävän robotin avulla.

Ensimmäisessä tehtävässä tutustuimme koodausalustan toimintoihin ja siihen, miten erilaiset komennot vaikuttavat robottiin. Tarkoituksena oli kirjoittaa ohjelma, jolla saadaan robotti kiertämään laatikko. Alku oli kieltämättä vähän hankala, koska koodauskokemuksemme oli varsin vähäinen, mutta idean kuitenkin älysi aika nopeasti. Oli hauskaa kokeilla erilaisia komentoja ja seurata, miten robotti reagoi niihin.



Seuraavassa tehtävässä tarvitsimme erillistä ohjainta. Pääsimme kirjoittamaan ohjelmaa, jossa robottia pystyy ohjaamaan Laboratorio-moduulin napeilla. Tämä tehtävä oli astetta vaikeampi kuin edellinen, mutta se onnistui silti hyvin koko ryhmältä. Lyhyesti selitettynä tehtävässä oli tarkoitus koodata jokaiselle Laboratorio-moduulin napille oma tehtävänsä ja sen avulla ohjata robotin suuntaa ja vauhtia.

Kolmannessa tehtävässä kirjoitimme ohjelman, jossa robotti pakenee tai seuraa sille näytettyä valoa. Tässä työssä robottiin liitettiin sensori, joka aistii valon kirkkautta. Kirjoitimme koodausalustalle ehdon; jos valo on kirkkaampi kuin normaalisti, robotti joko pakenee tai seuraa valoa ja muuten robotti toimii päinvastaisesti. Tämä tehtävä oli hauska, mutta haastava. Apua joutui pyytämään aika monta kertaa.




Viimeisessä tehtävässä tarkoituksena oli kirjoittaa ohjelma, jossa robotti kiertää mustalla teipillä rajattua aluetta pääsemättä ulos. Muodostimme teipistä pienehkön labyrintin ja liitimme robottiin taas uuden sensorin, joka tällä kertaa aisti alustan värejä infrapunasäteilyn ja sen heijastumisen avulla. Mustan teipin tullessa robotin kohdalle infrapunasäteilyn heijastuminen väheni ja koodasimme robotin kääntymään tällaisissa tilanteissa hieman ja jatkamaan matkaa toiseen suuntaan. Mielestäni tämä työ oli kaikkein mielenkiintoisin ja onnistuimme tekemään sen jopa täysin ilman ulkopuolista apua.

Retkemme aihe ‘robotiikka’ ei herättänyt aluksi minussa suuria odotuksia eikä tunteenpaloa. Ohjelmointitehtävät osoittautuivat kuitenkin todella hauskoiksi ja loogisiksi. Yllätyin itse positiivisesti, miten kivaa oli tehdä näitä tehtäviä. Robotiikkahan tulee olemaan tulevaisuudessa entistä merkittävämpi osa elämäämme ja Otaniemessä pääsimme näkemään pienen osan siitä, mitä robotin taustalla tapahtuu. Reissu oli todella antoisa ja uskon koko luokallamme olleen kivaa!

Teksti: Viivi Partinen 18E

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti