Synnyit toukaksi, kuolet toukkana | Hyperaktiivisen mielen päiväkirja

Kuule toukka älä

luule moukka, että

maassa vaan makaamalla, vaan

matelemalla saa asemaansa edes

sen hetken verran eteen vietyä

uskoen, vain sitä tiettyä esinettä.

Kahdella naamallani en näe eteeni taikka taakseni, vaikka

saatankin ehkä erinomaisesti onnistua

ruokkimaan tahraantunutta ajatusta

täydellisyydestäni sekä erinomaisista

kykyä vihata itseäni.

Projisoin sen sinuun taukki, synnyit toukaksi

kuolet toukkana.

Moukka arvaahan

Kuinka hauskaa on

haastaa vasta vasa

saamaan raskas tavara

varmaan suojaan talveksi

rasittamatta armotonta,

varatonta saarnaajaa

aikomuksenaan saada

halki ajan kaikumaan 

sanat synnyit toukaksi,

kuolet toukkana.

Astun asuntoosi, saastutan olemuksesi

Saatan sanoa tyhjän lupauksen

Saatan a-nopilla hallita maailmaa

tahtoisi, taukki sanoo asiansa saamatta

sanaakaan vapaaksi suuresta suustaan

suutun surkeutta saatan heikon suoraan

helvettiin, viedä, peikon, valheelliseen maailmaan

asumaan, mennä alistettuani kakaran synnyit toukaksi

kuolet toukkana.

Laiska kasa saastetta sateessa

saattaa kuolla saattaa selvitä,

ihan sama. Alusta asti sain saarnata

saukolle samasta asiasta aikomuksenain 

saada loukattua saastuneen lapsen olemus

kauas saman katon alta aina saturnuksesta kauemmaksi

aina aion saada sanan viimeisen siksi sanon sinulle sen synnyit toukaksi

kuolet toukkana.

Olit miten pitkä, olin miten pätkä,

päättymättä käytän oikeuttain vähätellä

tätä mälsää lässyttäjää.

Nollaan aivan kaiken, tunteeton roska

Mollaan vaivan huomioon ottaen teidän 

kunnianne. Kuningattarena keskiluokan

naurettavat säännöt eivät päde. Siksi saan

projisoida kipuni tähteisiin.

Synnyit toukaksi

kuolet toukkana

Sanat kantautuvat kauas ja saavat elää ikuisesti.

Saatan antaa satuttavat sanat anteeksi, 

mutta roskat on poistettava sotkemasta olemustani.

Aika ei minkään vertaa minua hätkähdytä

tässä rähmäisessä asuinpaikassa jumissa ollessain

Päivästä toiseen säätäen aikaa loisena saastuttaen olemukseni.

Sanat ja teot kuolevat, symbooliin sääntö ei päde.

Päivänä jona herään kotelostani, mitään ei enää ole.

Kaikki saavat uskoa olemattomaan tietäen.

Synnyin toukaksi,

mutta en kuole

Tuukka Kontio