Näytetään tekstit, joissa on tunniste älä osta mitään -päivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste älä osta mitään -päivä. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. marraskuuta 2018

ÄLÄ OSTA MITÄÄN VIIKKO 5/5: Ahdistaako?

Lokakuussa 2018 maailmalla jyrähti niin, ettemme edes me tavalliset pulliaiset voineet olla huomaamatta. Yksi vaivainen nelikirjaiminen lyhenne oli koko länsimaita ravistelleen kohahduksen takana: IPCC. Siis Intergovernmental Panel on Climate Change eli maailman hallitusten välinen ilmastopaneeli ja sen lokakuussa julkaisema, suurta keskustelua herättänyt raportti ilmaston tilasta tällä hetkellä.
Seuraavat viikot somekuplani kuhisi postauksia, jotka käsittelivät ilmastoahdistusta, ilmastomarssia, ilmastonmuutosta - ilmastositä ja ilmastotätä. Jotain ilmasto-alkuisten sanojen viljelystä mediassa kertoo jo se, että Kotimaisten kielten keskus valitsi ilmastoahdistuksen lokakuussa kuukauden sanaksi.

Ilmaston tämänhetkinen tila todella tursuaa ovista ja ikkunoista, korvista ja suusta. Inhoan sanaa ilmastonmuutos, ja niin varmasti moni muukin. Sana kytkeytyy ajatuksissani pelkästään negatiivisiin mielikuviin. Eivätkä täydelliseen epätoivoon johtavat ajatusketjut ainakaan edistä omaa haluani toimia ilmaston hyväksi. Päinvastoin, negatiivisuus kylvää toivottomuutta, ja toivottomuus saa minut välinpitämättömäksi. Päässä käväisee hetkellisesti se klassinen, virheellinen ajatus: Mitä väliä yhdenkään suomalaisen toiminnalla on, kun verrataan siihen, mitä kiinalaiset ja intialaiset tupruttavat jo valmiiksi saasteista harmaalle taivaalleen?

Tieto lisää tuskaa on klisee, joka heitetään ilmastoahdistuskeskustelussa esille harva se päivä. Luulisi olevan helppoa olla ajattelematta asioita. Suoranaisesti kadehdin niitä ihmisiä, jotka Yhdysvaltain nykyisen presidentin tavoin kiistävät koko ilmastonmuutoksen tai ovat vain välittämättä siitä. Kerranhan täällä eletään. Mitä väliä, mitä tulevaisuudessa on, jos se ei kerran koske minua? Mutta kun se koskee!

Joet koostuvat pienistä puroista ja meri mikroskooppisen pienistä pisaroista. (Ai, niin onhan siellä myös paljon muovia - jota muuten on myös kaikissa elävissä olennoissa, siis meidänkin sisällämme!) Sen vuoksi jokaisen panos on tärkeä, sillä - pahoittelen tilanteeseen sopivaa kliseetä - ilman pieniä askelia emme voi saavuttaa suurta.
Millä nimellä meidän sitten pitäisi puhua asiasta, josta on tahkottu jo kymmeniä vuosia ilman, että sitä olisi saatu pysähtymään tai edes merkittävästi hidastumaan? Voisimme ainakin aloittaa tekemällä ilmastonmuutoksesta yhteisen asian, jota vastaan jokainen vauvasta vaariin haluaa taistella.

“- - minä, minä, minä muiden ilmaston pilaa”, riimittelee räppäri Pyhimys kappaleessaan Kynnet, kynnet. Niinhän minä teenkin. Hävettää myöntää, mutta olen lentänyt reilusti yli 30 tuntia tänäkin vuonna - maksamatta yhtään päästömaksua. Kävi se sentään mielessä, mutta olin vain liian laiska tutustumaan asiaan ja vaivaamaan sillä päätäni. Jos olisin löytänyt sopivan tavan kompensoida päästöni, olisin todennäköisesti kauhistellut hintaa ja vain ahdistunut lisää. Kenenkään syyttely ei kuitenkaan kannata, sillä se ei johda tarvittavaan muutokseen, vaan pikemminkin lamauttaa.

Toki maailmassa on ilmaston lisäksi monta muutakin asiaa mihin pitäisi keskittyä. Tasa-arvo, talous... mitä näitä nyt on. Loppujen lopuksi vain yhteen asiaan keskittymällä emme saavuta tuloksia. On kuitenkin selvää, että varmistaaksemme maapallon, eläimien ja ihmisten hyvinvoinnin myös jatkossa, meidän tulee toimia nyt. Ota siis haaste vastaan, äläkä osta tänään mitään!



Teksti: Sanja Tuovila
Kuvituskuva: https://cdn.pixabay.com/photo/2016/08/24/14/29/earth-1617121_960_720.jpg

---

Tämä juttu on osa Martsarilaisen julkaisemaa “Älä osta mitään -viikko” -juttusarjaa, jonka aiheena on kulutuskriittisyys. Älä osta mitään -päivä on kansainvälinen kulutuskriittinen teemapäivä, jonka tavoitteena on haastaa ihmisiä pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Tänä vuonna Älä osta mitään -päivää vietetään 23.11. ja Martsarissa jo perjantaina 16.11. Lisää teemapäivästä voi lukea osoitteessa: http://alaosta.fi/aom-paiva/


keskiviikko 14. marraskuuta 2018

ÄLÄ OSTA MITÄÄN -VIIKKO 4/5: Mikä on vihreä vaate?

Milloin viimeksi ostit vaatteita? Mistä ostit ne? HM:ltä, Mangosta, Zalandolta, Citymarketista vai kenties kirpparilta? Haluan pysäyttää sinut hetkeksi miettimään, millainen tarina vaatteesi takaa paljastuu.


Yhdistyneet kansakunnat ovat arvioineet, että muotiteollisuus tuottaa kymmenen prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä: enemmän kuin lento- ja laivaliikenne! Yksi suurista syistä tähän on viimeisimpinä vuosikymmeninä lisääntynyt pikamuoti, johon liittyy kestämättömien vaatteiden tuottaminen ja myynti halvalla hinnalla. Vaatteet on tehty rikkoutumaan tai vanhenemaan (tyyliltään) nopeasti, minkä vuoksi kuluttajat hankkiutuvat niistä pian eroon ja käyvät ostamassa uusia vaatteita tilalle - joka sesongin vaihteessa uuden trendin tullessa voimaan.

Pikamuotia tuottavat yritykset eivät vaikuta edes itse arvostavan tuotteitaan: viime vuoden puolella uutisoitiin, miten H&M ja muut vaateyhtiöt ovat lähettäneet täysin uusia ja käyttökelpoisia vaatteita poltettavaksi, sillä ne eivät ole menneet kaupaksi. Samaan on syyllistynyt luksusvaatteita tuottava muotitalo Burberry, jonka johtajat eivät halunneet sen tuotteita myytävän liian halvalla.

Nukkavierut vaatteet eivät mene kaupaksi edes kirpputoreilla, sillä kuka haluaisi ostaa huonolaatuisia vaatteita, edes halvalla hinnalla? Eikö kuulostakin ironiselta, ottaen huomioon, että joku on ne kuitenkin ostanut kaupasta ja maksanut enemmän? Huonolaatuisia vaatteita poltetaan energiaksi tai käytetään eristeenä, sillä ne eivät enää muuhun kelpaa. Vanhasta tekstiilistä ei ole vielä kustannustehokasta tuottaa materiaalia uusille vaatteille. Lahjoitettuja vaatteita lähetetään myös Afrikkaan, missä niillä käydään suurta bisnestä. Tämä heikentää paikallista kädentaitoa ja ekonomiaa. Kaiken lisäksi keinokuiduista, kuten polyesteristä, irtoaa pesussa mikromuoveja, jotka kertyvät vesistöihin. Toisaalta puuvillan kasvatus vaatii järkyttävän määrän vettä - mihin meidän vastedes pitäisi sitten pukeutua?


Odota! Älä vielä lähde heittämään pois juuri hankkimaasi hupparia! Tärkeintä on kulutuksen vähentäminen, joten käytä omistamiasi vaatteita niin kauan kuin pystyt. Älä heitä niitä heti ensimmäisen reiän kohdalla roskiin, vaan pyri korjaamaan. Ostoshimon iskiessä hyvänä nyrkkisääntönä toimii, että älä ryntää heti ostamaan tuotetta vaan odota ja pohdi sen tarpeellisuutta vähintään muutama päivä. Jos sinun on pakko ostaa uusia vaatteita, osta ne käytettynä, mutta pyri löytämään mahdollisimman hyvälaatuisia vaatteita, jotka tulevat kestämään useamman vuoden. On myös hyvä idea yrittää koostaa vaatekaapin sisällöstä tyyliltään ajaton.


Teksti: Henna Nurma

Kuvituskuvat: https://cdn.pixabay.com/photo/2017/06/09/15/14/fashion-2387085_960_720.png
https://cdn.pixabay.com/photo/2017/06/09/15/16/fashion-2387097_960_720.png
https://cdn.pixabay.com/photo/2017/06/09/15/16/fashion-2387098_960_720.png

Lähteet:
https://yle.fi/uutiset/3-10309581
https://yle.fi/uutiset/3-9884247
https://yle.fi/uutiset/3-10314343
http://www.vihreatvaatteet.com/kierratys-ei-pelasta-maailmaa/

---

Tämä juttu on osa Martsarilaisen julkaisemaa “Älä osta mitään -viikko” -juttusarjaa, jonka aiheena on kulutuskriittisyys. Älä osta mitään -päivä on kansainvälinen kulutuskriittinen teemapäivä, jonka tavoitteena on haastaa ihmisiä pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Tänä vuonna Älä osta mitään -päivää vietetään 23.11. ja Martsarissa jo perjantaina 16.11. Lisää teemapäivästä voi lukea osoitteessa: http://alaosta.fi/aom-paiva/


maanantai 12. marraskuuta 2018

ÄLÄ OSTA MITÄÄN -VIIKKO 2/5: Pelataan yhdessä turhaa tavaraa vastaan!

Katson työpöydälläni kohoavaa kynäkasaa pohtien, milloin viimeksi olen edes käyttänyt värikyniä. Käyn kynät läpi ja päädyn luopumaan kuudestakymmenestäseitsemästä. Mahtavaa! Tällä pärjään useamman päivän!

Mitä ihmettä on tekeillä?

Aikoja sitten kuivuneet tussit joutavat marraskuun aikana sekajätteeseen.

Kuun alussa otimme vastaan haasteen nimeltä minimalismipeli. Tarkoituksena pelissä on ensimmäisenä päivänä hankkiutua eroon (kierrättää, lahjoittaa, myydä, heittää roskiin) yhdestä tavarasta, toisena kahdesta, kolmantena kolmesta ja niin edespäin. Kuukauden ajalta tavaroita kertyy yhteensä 465, mikä kuulostaa aivan järjettömältä määrältä: kenellä edes on noin paljon tavaraa? Peli toimiikin tapana käsitellä omaa suhdettaan tavaraan, sillä useimmat meistä asuvat tavarapaljouden keskellä ymmärtämättä sen silkkaa laajuutta.

Tähän mennessä ollaan sanottu hyvästit jo melkein sadalle tavaralle. Peli ei ole vielä käynyt haastavaksi, mikä osittain kertoo siitä, miten paljon minultakin löytyy turhaa tavaraa. Kynät ja vanha kosmetiikka on muodostanut tähän mennessä suuren osan hävitettävästä tavarasta. Vanhoista turhista tai rikkinäisistä tavaroista luopuminen on ollut suorastaan vapauttavaa. Miksi edes olen säästänyt tuonkin ilmaisheijastimen, kun minulla on jo samanlaisia ennestään, tai näitä kuulakärkikyniä, joista on muste loppunut aikapäiviä sitten? Pienellä jännityksellä odotamme kuitenkin kuun loppupuolta, jolloin jokaisena päivänä täytyy etsiä yli kaksikymmentä tavaraa.

Kuukauden lopuksi täytyy miettiä, mitkä tavarat voidaan lahjoittaa tai myydä,
 ja mitkä puolestaan päätyvät kierrätykseen. Viimeinen mahdollisuus on sekajäte.

Meidän minimalismipelissämme lisäkannustuksena on yhteisöllisyys. Emme vain kerää yksinämme turhaa tavaraa kasaan, vaan otamme jokaisena päivänä valokuvan päivän tavaroista, ja jaamme sen sitten toiselle. Myös yksi äiti on lähtenyt haasteeseemme mukaan sillä ehdolla, että häviäjä kokkaa voittajalle jotain hyvää kuukauden päätteeksi ja myös siivoaa jäljet.

Kunhan marraskuusta ja minimalismipelistä selvitään (toivottavasti voittajina, tietenkin!), voidaan kääntää katse pikkuhiljaa tulevaan. Minimalismipeliähän voi halutessaan jatkaa useammankin kierroksen putkeen, vai olisiko seuraavaksi kenties aika kokeilla digimalismipeliä eli kokonaista kuukauden somepaastoa?

Tässä kasassa on jo melkein sata tavaraa!

Teksti: Henna Nurma ja Sanja Tuovila
Kuvat: Sanja Tuovila

---

Tämä juttu on osa Martsarilaisen julkaisemaa “Älä osta mitään -viikko” -juttusarjaa, jonka aiheena on kulutuskriittisyys. Älä osta mitään -päivä on kansainvälinen kulutuskriittinen teemapäivä, jonka tavoitteena on haastaa ihmisiä pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Tänä vuonna Älä osta mitään -päivää vietetään 23.11. ja Martsarissa jo perjantaina 16.11. Lisää teemapäivästä voi lukea osoitteessa: http://alaosta.fi/aom-paiva/


sunnuntai 11. marraskuuta 2018

ÄLÄ OSTA MITÄÄN -VIIKKO 1/5: Kestävän kulutuksen kirjavinkki

Muistan kuulleeni sanat zero ja waste yhdistettynä ensimmäistä kertaa kesällä 2017. Zero waste, siis suomennettuna nollahukka, tarkoittaa pyrkimystä mahdollisimman vähään jätteen tuottamiseen ja kestävämpään elämäntapaan. Maailmalla jo kauemmin esiintynyt ilmiö on nostanut suosiotaan myös Suomessa, paljon kiitoksia erityisesti omat kulutustapansa haastaneelle Otso Sillanaukeelle.

Zero Waste - Jäähyväiset jätteille (Helsinki, 2018) on suomalaisen kauppatieteiden opiskelijan, Otso Sillanaukeen, esikoisteos, jossa hän kertoo oman kokemuksensa kautta, kuinka jokainen voi ottaa askeleen kohti kestävämpää kulutusta. Sillanaukeen vinkit siitä, kuinka jätettä voi vähentää jokaisessa kodin huoneessa, tuovat kirjaan innostavan näkökulman, joka saa lukijan pohtimaan omia tottumuksiaan aivan uudella tavalla.

“Miksi lajitella päivät pitkät roskia lukemattomiin aikaa ja tilaa vieviin astioihin, kun voisin vain vähentää roskien tuottamista?”

Keskivertosuomalainen tuottaa lähes 500 kilogrammaa kaatopaikkajätettä vuosittain. Se on valtava määrä, jos vertaa vain muutaman vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen, jolloin Suomessakin elettiin hyvin niukasti. Mitä ihmettä roskakorini oikein sisältää? Todennäköisesti kaikenlaista aina tyhjistä muovipakkauksista ruoantähteisiin ja kuulakärkikyniin, todetaan Sillanaukeen teoksessa.

Sillanaukeella on itsellään käytössään roskapurkki, joka symboloi koko nollahukkaelämäntapaa. Purkki on aivan tavallinen lasipurkki, johon Sillanaukeen tavoitteena on mahduttaa koko vuoden sekajätteensä. Siis kaikki se jäte, jota ei voida kierrättää. Mietipä hetki omaa sekajäteastiaasi, ja sitä, kuinka usein joudut tyhjentämään sen. Aika usein, eikö? Kaikkien ei tietenkään tarvitse pyrkiä mahduttamaan tuottamansa jätteet suoraan pieneen lasipurkkiin, vaan roskapurkin tavoitteena on havahduttaa ihmiset siihen, että niinkin minimaalinen jätteiden tuottaminen on mahdollista, kunhan aloittaa ensin pienin askelin.


Sillanaukee antaa kirjassaan viisi täsmävinkkiä nollahukkaelämäntavan aloittamiseen, tai ylipäätään jätteen vähentämiseen:

1. KANNA MUKANA
2. KARSI
3. KÄYTÄ UUDELLEEN
4. KIERRÄTÄ
5. KOMPOSTOI

Zero Waste - jäähyväiset jätteille oli innostava lukukokemus, joka herätti toiveen omasta kestävämmästä arjesta. Lukuisat käytännönläheiset vinkit antoivat inspiraatiota niin kieltäytyä muovipilleistä ravintolassa kuin kantaa mukanaan omia kestopusseja ja -kasseja ruokakaupassa. Parasta fyysisessä kirjassa tietysti on, että loppuunkuluneen kirjan voi kompostoida!

Lisää aiheesta voi lukea esimerkiksi Sillanaukeen blogista (https://nollahukka.wordpress.com/) tai keväällä 2018 perustetun yhdistyksen, Zero Waste Finland ryn, nettisivuilta (http://zwf.fi/). ZWF ja Nollahukka löytyvät myös muun muassa Instagramista!

Teksti ja kuva: Sanja Tuovila

---

Tämä juttu on osa Martsarilaisen julkaisemaa “Älä osta mitään -viikko” -juttusarjaa, jonka aiheena on kulutuskriittisyys. Älä osta mitään -päivä on kansainvälinen kulutuskriittinen teemapäivä, jonka tavoitteena on haastaa ihmisiä pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Tänä vuonna Älä osta mitään -päivää vietetään 23.11. ja Martsarissa jo perjantaina 16.11. Lisää teemapäivästä voi lukea osoitteessa: http://alaosta.fi/aom-paiva/