ÄLÄ OSTA MITÄÄN VIIKKO 5/5: Ahdistaako?

Lokakuussa 2018 maailmalla jyrähti niin, ettemme edes me tavalliset pulliaiset voineet olla huomaamatta. Yksi vaivainen nelikirjaiminen lyhenne oli koko länsimaita ravistelleen kohahduksen takana: IPCC. Siis Intergovernmental Panel on Climate Change eli maailman hallitusten välinen ilmastopaneeli ja sen lokakuussa julkaisema, suurta keskustelua herättänyt raportti ilmaston tilasta tällä hetkellä.
Seuraavat viikot somekuplani kuhisi postauksia, jotka käsittelivät ilmastoahdistusta, ilmastomarssia, ilmastonmuutosta - ilmastositä ja ilmastotätä. Jotain ilmasto-alkuisten sanojen viljelystä mediassa kertoo jo se, että Kotimaisten kielten keskus valitsi ilmastoahdistuksen lokakuussa kuukauden sanaksi.

Ilmaston tämänhetkinen tila todella tursuaa ovista ja ikkunoista, korvista ja suusta. Inhoan sanaa ilmastonmuutos, ja niin varmasti moni muukin. Sana kytkeytyy ajatuksissani pelkästään negatiivisiin mielikuviin. Eivätkä täydelliseen epätoivoon johtavat ajatusketjut ainakaan edistä omaa haluani toimia ilmaston hyväksi. Päinvastoin, negatiivisuus kylvää toivottomuutta, ja toivottomuus saa minut välinpitämättömäksi. Päässä käväisee hetkellisesti se klassinen, virheellinen ajatus: Mitä väliä yhdenkään suomalaisen toiminnalla on, kun verrataan siihen, mitä kiinalaiset ja intialaiset tupruttavat jo valmiiksi saasteista harmaalle taivaalleen?

Tieto lisää tuskaa on klisee, joka heitetään ilmastoahdistuskeskustelussa esille harva se päivä. Luulisi olevan helppoa olla ajattelematta asioita. Suoranaisesti kadehdin niitä ihmisiä, jotka Yhdysvaltain nykyisen presidentin tavoin kiistävät koko ilmastonmuutoksen tai ovat vain välittämättä siitä. Kerranhan täällä eletään. Mitä väliä, mitä tulevaisuudessa on, jos se ei kerran koske minua? Mutta kun se koskee!

Joet koostuvat pienistä puroista ja meri mikroskooppisen pienistä pisaroista. (Ai, niin onhan siellä myös paljon muovia - jota muuten on myös kaikissa elävissä olennoissa, siis meidänkin sisällämme!) Sen vuoksi jokaisen panos on tärkeä, sillä - pahoittelen tilanteeseen sopivaa kliseetä - ilman pieniä askelia emme voi saavuttaa suurta.
Millä nimellä meidän sitten pitäisi puhua asiasta, josta on tahkottu jo kymmeniä vuosia ilman, että sitä olisi saatu pysähtymään tai edes merkittävästi hidastumaan? Voisimme ainakin aloittaa tekemällä ilmastonmuutoksesta yhteisen asian, jota vastaan jokainen vauvasta vaariin haluaa taistella.

“- - minä, minä, minä muiden ilmaston pilaa”, riimittelee räppäri Pyhimys kappaleessaan Kynnet, kynnet. Niinhän minä teenkin. Hävettää myöntää, mutta olen lentänyt reilusti yli 30 tuntia tänäkin vuonna - maksamatta yhtään päästömaksua. Kävi se sentään mielessä, mutta olin vain liian laiska tutustumaan asiaan ja vaivaamaan sillä päätäni. Jos olisin löytänyt sopivan tavan kompensoida päästöni, olisin todennäköisesti kauhistellut hintaa ja vain ahdistunut lisää. Kenenkään syyttely ei kuitenkaan kannata, sillä se ei johda tarvittavaan muutokseen, vaan pikemminkin lamauttaa.

Toki maailmassa on ilmaston lisäksi monta muutakin asiaa mihin pitäisi keskittyä. Tasa-arvo, talous... mitä näitä nyt on. Loppujen lopuksi vain yhteen asiaan keskittymällä emme saavuta tuloksia. On kuitenkin selvää, että varmistaaksemme maapallon, eläimien ja ihmisten hyvinvoinnin myös jatkossa, meidän tulee toimia nyt. Ota siis haaste vastaan, äläkä osta tänään mitään!

Teksti: Sanja Tuovila
Kuvituskuva: https://cdn.pixabay.com/photo/2016/08/24/14/29/earth-1617121_960_720.jpg

---

Tämä juttu on osa Martsarilaisen julkaisemaa “Älä osta mitään -viikko” -juttusarjaa, jonka aiheena on kulutuskriittisyys. Älä osta mitään -päivä on kansainvälinen kulutuskriittinen teemapäivä, jonka tavoitteena on haastaa ihmisiä pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Tänä vuonna Älä osta mitään -päivää vietetään 23.11. ja Martsarissa jo perjantaina 16.11. Lisää teemapäivästä voi lukea osoitteessa: http://alaosta.fi/aom-paiva/

ÄLÄ OSTA MITÄÄN -VIIKKO 4/5: Mikä on vihreä vaate?

Milloin viimeksi ostit vaatteita? Mistä ostit ne? HM:ltä, Mangosta, Zalandolta, Citymarketista vai kenties kirpparilta? Haluan pysäyttää sinut hetkeksi miettimään, millainen tarina vaatteesi takaa paljastuu.

Yhdistyneet kansakunnat ovat arvioineet, että muotiteollisuus tuottaa kymmenen prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä: enemmän kuin lento- ja laivaliikenne! Yksi suurista syistä tähän on viimeisimpinä vuosikymmeninä lisääntynyt pikamuoti, johon liittyy kestämättömien vaatteiden tuottaminen ja myynti halvalla hinnalla. Vaatteet on tehty rikkoutumaan tai vanhenemaan (tyyliltään) nopeasti, minkä vuoksi kuluttajat hankkiutuvat niistä pian eroon ja käyvät ostamassa uusia vaatteita tilalle - joka sesongin vaihteessa uuden trendin tullessa voimaan.

Pikamuotia tuottavat yritykset eivät vaikuta edes itse arvostavan tuotteitaan: viime vuoden puolella uutisoitiin, miten H&M ja muut vaateyhtiöt ovat lähettäneet täysin uusia ja käyttökelpoisia vaatteita poltettavaksi, sillä ne eivät ole menneet kaupaksi. Samaan on syyllistynyt luksusvaatteita tuottava muotitalo Burberry, jonka johtajat eivät halunneet sen tuotteita myytävän liian halvalla.

Nukkavierut vaatteet eivät mene kaupaksi edes kirpputoreilla, sillä kuka haluaisi ostaa huonolaatuisia vaatteita, edes halvalla hinnalla? Eikö kuulostakin ironiselta, ottaen huomioon, että joku on ne kuitenkin ostanut kaupasta ja maksanut enemmän? Huonolaatuisia vaatteita poltetaan energiaksi tai käytetään eristeenä, sillä ne eivät enää muuhun kelpaa. Vanhasta tekstiilistä ei ole vielä kustannustehokasta tuottaa materiaalia uusille vaatteille. Lahjoitettuja vaatteita lähetetään myös Afrikkaan, missä niillä käydään suurta bisnestä. Tämä heikentää paikallista kädentaitoa ja ekonomiaa. Kaiken lisäksi keinokuiduista, kuten polyesteristä, irtoaa pesussa mikromuoveja, jotka kertyvät vesistöihin. Toisaalta puuvillan kasvatus vaatii järkyttävän määrän vettä - mihin meidän vastedes pitäisi sitten pukeutua?

Odota! Älä vielä lähde heittämään pois juuri hankkimaasi hupparia! Tärkeintä on kulutuksen vähentäminen, joten käytä omistamiasi vaatteita niin kauan kuin pystyt. Älä heitä niitä heti ensimmäisen reiän kohdalla roskiin, vaan pyri korjaamaan. Ostoshimon iskiessä hyvänä nyrkkisääntönä toimii, että älä ryntää heti ostamaan tuotetta vaan odota ja pohdi sen tarpeellisuutta vähintään muutama päivä. Jos sinun on pakko ostaa uusia vaatteita, osta ne käytettynä, mutta pyri löytämään mahdollisimman hyvälaatuisia vaatteita, jotka tulevat kestämään useamman vuoden. On myös hyvä idea yrittää koostaa vaatekaapin sisällöstä tyyliltään ajaton.


Teksti: Henna Nurma

Kuvituskuvat: https://cdn.pixabay.com/photo/2017/06/09/15/14/fashion-2387085_960_720.png
https://cdn.pixabay.com/photo/2017/06/09/15/16/fashion-2387097_960_720.png
https://cdn.pixabay.com/photo/2017/06/09/15/16/fashion-2387098_960_720.png

Lähteet:
https://yle.fi/uutiset/3-10309581
https://yle.fi/uutiset/3-9884247
https://yle.fi/uutiset/3-10314343
http://www.vihreatvaatteet.com/kierratys-ei-pelasta-maailmaa/

---

Tämä juttu on osa Martsarilaisen julkaisemaa “Älä osta mitään -viikko” -juttusarjaa, jonka aiheena on kulutuskriittisyys. Älä osta mitään -päivä on kansainvälinen kulutuskriittinen teemapäivä, jonka tavoitteena on haastaa ihmisiä pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Tänä vuonna Älä osta mitään -päivää vietetään 23.11. ja Martsarissa jo perjantaina 16.11. Lisää teemapäivästä voi lukea osoitteessa: http://alaosta.fi/aom-paiva/

ÄLÄ OSTA MITÄÄN -VIIKKO 3/5: Tee kestäviä löytöjä kirpputoreilla!

Koulussamme toimiva Vihreä lippu -ryhmä haastaa tällä viikolla martsarilaisten kulutuskäsityksiä. Tässä jutussa esittelemme Vihreässä lipussa mukana olevien opiskelijoiden kirpputori- ja second hand -liikesuosikkeja.

Tammiston Kontti, Vantaa

"Mun lempikirppis on Punaisen ristin Kontti Tammistossa. Paras löytö sieltä taitaa olla 5€ farkut, joita käytän joka päivä! Käyn kirppareilla jonkin verran mutta pitäisi käydä ehdottomasti useammin! Kaupasta ei saa mitään noin halpaan hintaan ja lisäksi ei kulu ylimääräisiä materiaaleja!"

Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus - Porttipuiston kierrätyskauppa, Vantaa

"Mä tykästyin Porttipuiston kierrätyskauppaan jo heti silloin kun se avattiin. Tila on siisti, valoisa ja todella avara. Plussaa erityisesti siitä, ettei siellä ole ikinä ruuhkaa tai tungosta! Liikkeessä on rauhallinen tunnelma, ja tykkäänkin kierrellä rekkien välissä kuulokkeet korvilla.

Porttipuiston liike ei välttämättä ole otollisin vintagelöydöille, mutta oon löytänyt sieltä super monta arjen luottovaatetta ihan parin euron hintaan. Ja mikä parasta: pienistä hinnoista saa vielä opiskelija-alennuksen. Käsityöihmisenä tykkään myös Näprä-osastosta, josta löytää ihan kaikkea langoista sekä kankaista nappeihin ja neuloihin. Lisäksi liikkeessä on kurkistusikkuna Plan B -tuotteiden ompelimoon - läpinäkympää vaatetuotantoa voi olla vaikea löytää."

Kampin kirppis, Helsinki

"Mun lempparikirppis on varmaan Kampin kirppis Helsingin keskustassa. Löysin paikan muutama vuosi sitten puolivahingossa, vaikka olin kuullut siitä jo aiemmin tuttaviltani. Kampin kirppiksessä parasta on ehdottomasti sen sijainti ja usein vaihtuvat tavarat! Hyvän sijainnin takia Kamppiin saattaa eksyä ihan vahingossa keskustassa asioidessaan, minkä vuoksi Kampin kirppis nouseekin tunnelmallisten viikonloppukirppisten, kuten Konepajan Brunon ja Kattilahallin kirppiksen, ohi.

Käyn melko usein kirppareilla ja second hand -liikkeissä, sillä ostan lähes kaikki vaatteeni käytettyinä. Erityisvinkkini kirppistelijöille on tsekata käytettyä tavaraa myyvät liikkeet myös ulkomailla, sillä niistä löytää usein ihan uniikkeja vaatekappaleita! Kampin kirppikseltä mun paras löytö on varmaan pitkä valkoinen kesähame, jonka löysin sieltä toissakesänä!"

Akselin kirpputori, Espoo

"Useinmiten tulee varmaan käytyä Akselin kirpputorilla Espoossa ja usein myös myydään siellä ite tavaroita ja vaatteita. Vaikka sinne on vähän matkaa, niin siellä on kyllä paljon hyväkuntoisia tavaraa hyvää hintaan! Paljon olen löytänyt esim. hyväkuntoisia Marimekon paitoja muutamalla eurolla."

Osto- ja myyntipaikka Tori.fi

"Käyn fyysisillä kirppareilla vain satunnaisesti (lähinnä vaateostoksilla), sillä suosikikseni on muodostunut netissä sijaitseva tori.fi-sivusto. On mahtavaa myydä tavaroitaan ilman, että joutuu vuokraamaan kirpparilta pöydän ja menettämään siinä suuren osan tuloista. On myös helppoa etsiä haluamiaan tavaroita haku-toiminnolla. Toisaalta “kirpparitunnelmaa” ei netissä selailusta juurikaan synny ja varsinkin vaatteiden ostaminen sovittamatta voi olla riskaabelia.

Sivustolta voi löytyä mitä tahansa, mutta parhaan löytöni täytyy olla lemmikkirotilleni hankkima häkki: säästin sen hinnassa lähes 200€ verrattuna uuteen häkkiin!"

Ei selvää lempparia

"Itselläni ei varsinaisesti ole yhtä lempparikirppistä. Kiertelen mielelläni itselleni uusia kirpputoreja tai pop up -tyylisiä myyntitapahtumia pääkaupunkiseudulla ja kesäisin pohjoisempanakin Suomessa. Vakiopaikkojani ovat Kattilahallin kirppis Sörnäissä sekä Perhekirppis Lanttila Petikossa. Kesäisin ehdoton lempparini on Loimaan rompepäivät Varsinais-Suomessa.

Kirppareille suuntaan usein levylöytöjen toivossa. Lukuisien vinyylilevylaatikoiden selailu on palkitsevaa etenkin silloin, kun kohdalle sattuu osumaan kohtuullisesti hinnoiteltu klassikko tai jopa oma suosikki. Yksi parhaista löydöistäni on ollut Queenin Greatest Hits -vinyyli vain neljällä eurolla."


Teksti: Sanja Tuovila
Kuvituskuva: https://cdn.pixabay.com/photo/2014/05/13/06/24/flea-market-343124_960_720.jpg

---

Tämä juttu on osa Martsarilaisen julkaisemaa “Älä osta mitään -viikko” -juttusarjaa, jonka aiheena on kulutuskriittisyys. Älä osta mitään -päivä on kansainvälinen kulutuskriittinen teemapäivä, jonka tavoitteena on haastaa ihmisiä pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Tänä vuonna Älä osta mitään -päivää vietetään 23.11. ja Martsarissa jo perjantaina 16.11. Lisää teemapäivästä voi lukea osoitteessa: http://alaosta.fi/aom-paiva/

ÄLÄ OSTA MITÄÄN -VIIKKO 2/5: Pelataan yhdessä turhaa tavaraa vastaan!

Katson työpöydälläni kohoavaa kynäkasaa pohtien, milloin viimeksi olen edes käyttänyt värikyniä. Käyn kynät läpi ja päädyn luopumaan kuudestakymmenestäseitsemästä. Mahtavaa! Tällä pärjään useamman päivän!

Mitä ihmettä on tekeillä?

Aikoja sitten kuivuneet tussit joutavat marraskuun aikana sekajätteeseen.

Kuun alussa otimme vastaan haasteen nimeltä minimalismipeli. Tarkoituksena pelissä on ensimmäisenä päivänä hankkiutua eroon (kierrättää, lahjoittaa, myydä, heittää roskiin) yhdestä tavarasta, toisena kahdesta, kolmantena kolmesta ja niin edespäin. Kuukauden ajalta tavaroita kertyy yhteensä 465, mikä kuulostaa aivan järjettömältä määrältä: kenellä edes on noin paljon tavaraa? Peli toimiikin tapana käsitellä omaa suhdettaan tavaraan, sillä useimmat meistä asuvat tavarapaljouden keskellä ymmärtämättä sen silkkaa laajuutta.

Tähän mennessä ollaan sanottu hyvästit jo melkein sadalle tavaralle. Peli ei ole vielä käynyt haastavaksi, mikä osittain kertoo siitä, miten paljon minultakin löytyy turhaa tavaraa. Kynät ja vanha kosmetiikka on muodostanut tähän mennessä suuren osan hävitettävästä tavarasta. Vanhoista turhista tai rikkinäisistä tavaroista luopuminen on ollut suorastaan vapauttavaa. Miksi edes olen säästänyt tuonkin ilmaisheijastimen, kun minulla on jo samanlaisia ennestään, tai näitä kuulakärkikyniä, joista on muste loppunut aikapäiviä sitten? Pienellä jännityksellä odotamme kuitenkin kuun loppupuolta, jolloin jokaisena päivänä täytyy etsiä yli kaksikymmentä tavaraa.

Kuukauden lopuksi täytyy miettiä, mitkä tavarat voidaan lahjoittaa tai myydä,
 ja mitkä puolestaan päätyvät kierrätykseen. Viimeinen mahdollisuus on sekajäte.

Meidän minimalismipelissämme lisäkannustuksena on yhteisöllisyys. Emme vain kerää yksinämme turhaa tavaraa kasaan, vaan otamme jokaisena päivänä valokuvan päivän tavaroista, ja jaamme sen sitten toiselle. Myös yksi äiti on lähtenyt haasteeseemme mukaan sillä ehdolla, että häviäjä kokkaa voittajalle jotain hyvää kuukauden päätteeksi ja myös siivoaa jäljet.

Kunhan marraskuusta ja minimalismipelistä selvitään (toivottavasti voittajina, tietenkin!), voidaan kääntää katse pikkuhiljaa tulevaan. Minimalismipeliähän voi halutessaan jatkaa useammankin kierroksen putkeen, vai olisiko seuraavaksi kenties aika kokeilla digimalismipeliä eli kokonaista kuukauden somepaastoa?

Tässä kasassa on jo melkein sata tavaraa!

Teksti: Henna Nurma ja Sanja Tuovila

Kuvat: Sanja Tuovila

---

Tämä juttu on osa Martsarilaisen julkaisemaa “Älä osta mitään -viikko” -juttusarjaa, jonka aiheena on kulutuskriittisyys. Älä osta mitään -päivä on kansainvälinen kulutuskriittinen teemapäivä, jonka tavoitteena on haastaa ihmisiä pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Tänä vuonna Älä osta mitään -päivää vietetään 23.11. ja Martsarissa jo perjantaina 16.11. Lisää teemapäivästä voi lukea osoitteessa: http://alaosta.fi/aom-paiva/

Toisen roska on toisen aarre?

En koe Suomea mitenkään erityisen roskaiseksi paikaksi. Ikkunasta katsoessani en näe roskia, en myöskään usein näe niitä kävellessäni pihalla. Eikö täällä oikeasti ole roskia, vai onko kyse omasta huomaamattomuudestani asiaa kohtaan? Koen välittäväni ympäristöstä paljon ja eläväni sen mukaisesti, vaikkakin parannettavan varaa olisi varsinkin jätteiden lajittelun ja muovin välttämisen suhteen. Seurasin viikon ajan ympäristössäni olevia roskia sekä niiden laatua ja määrää, ja huomasin kuinka vakava ongelma todella on.

Maanantai 7.5.2018. Olen lukioni vihreä lippu-tiimissä, joka keskittyy koulun kehittämiseen ympäristöystävällisempään suuntaan. Aikaisemmalla viikolla olin ystäväni Sanjan kanssa ideoinut, että voisimme tiimin kanssa mennä poimimaan roskia koulun ympäristöstä. Päädyimme noin kahdenkymmenen henkilön voimin, roskapusseilla ja -pihdeillä varustettuina matkaamaan koulua ympäröivään metsikköön, joka ensi silmäyksellä vaikuttaa puhtaalta, terveeltä metsältä, mutta lähempää katsottuna maasta paljastuu paljon ikäviä yllätyksiä. Suurin saaliimme oli roskapussillinen metsään dumpattua kotitalousroskaa, jonka joukossa oli useita käytettyjä vaippoja… Kuvottavaa. Minkä vuoksi joku heittäisi sen metsään? Varmasti pussin olisi vähemmällä vaivalla voinut viedä taloyhtiön roskakatokseen!

Oodi nikotiinille. Myyrmäki, Vantaa.

Yleisin löytämämme roska ei ollut yllättävä: maa oli täynnä tupakantumppeja. Ihmisillä vaikuttaa olevan käsitys, että tupakantumpit maatuvat, eikä niistä ole haittaa ympäristölle. Pelkästään Suomessa luontoon päätyy 4 miljardia tumppia vuosittain ja sadalla metrillä rantaviivaa tumppeja löytyy noin kolmeSATAA kappaletta.

Tupakantumpit ovat tehty muovista: ne kyllä “maatuvat” (viidessätoista vuodessa), mutta muovi hajoaa mikromuoveiksi ja edelleen nanomuoveiksi, mikä lopulta päätyy mereen ja rikastuu ravintoketjussa. Muovin lisäksi tumpeissa on monia haitallisia myrkkyjä. Mikä on siis todellinen syy tumpin maahan heittämiseen? Tietämättömyys vai välinpitämättömyys? Noukkiessamme tumppeja maasta tuli muutama henkilökunnan jäsen tupakkatauolle lähistölle. He eivät vaikuttaneet välittävän meistä ja session päätteeksi tupakantumpit heitettiin maahan. 

Roskakuja. Myyrmäki, Vantaa.

Seuraavana päivänä suuntasin Myyrmäen keskustaan, ostoskeskus Myyrmannin läheisyyteen. Oletin siellä olevan paljon roskia, sillä alue on suosittua nuorison ja vähän vanhemmankin väen keskuudessa. Ennustukseni osui oikeaan. Tälläkin kertaa silmiini suurimääräisimpänä osuivat tupakantumpit. Tumppien lisäksi oli paljon myös tupakka-askeja, kertakäyttöisiä kuppeja, kaupan paistotuotteiden pusseja, kääreitä ja pikaruokaroskaa.

Tilanne Myyrmäessä oli pahempi kuin odotin. En voinut uskoa, että kotilähiöstäni löytyisi niin paljon roskaa, sillä en ollut aikaisemmin selvästikään kiinnittänyt siihen huomiota. Silmäni avautuivat. Minua turhautti, suretti, suututti. Minkä vuoksi ihmiset ovat näin välinpitämättömiä? Eivätkö siisti ympäristö, muoviroskiin kuolevat eläimet ja merellä kelluvat jättimäiset roskalautat merkitse heille mitään?

Viimeinen roskaturismi-kohteeni oli Helsingissä sijaitseva Aurinkolahti. Mielikuva Aurinkolahdesta on esteettinen, kallis lähiö. Tuohon mielikuvaan ei tietenkään liity maassa lojuvia roskia, mutta kuten jopa autioilta saarilta, myös Aurinkolahdesta löytyy roskaa. Suuntasin Aurinkolahteen kauniina helatorstai-aamuna kahden kaverini kanssa. Suunnitelmamme oli kokeilla Ruotsissa trendiksi noussutta lenkkeilyä ja roskien poimintaa yhdistävää ploggaamista. Nimitys juontaa juurensa ruotsinkielisiin sanoihin plocka upp = poimia ja jogga = hölkätä. No, hölkkäämistä emme retken aikana kovasti harrastaneet, mutta roskia tuli kerättyä senkin edestä: loppujen lopuksi saaliimme oli kaksi roskapussillista kerättyjä roskia. 

Aurinkolahdesta huomasi, että kyseessä on kalliimpi lähiö: rantahiekalla roskia ei ollut juuri ollenkaan tupakantumppeja lukuunottamatta, mutta varsinkin pusikoista niitä löytyi runsaasti. Poimiessamme roskia saimme positiivista palautetta muutamalta ohikulkijalta, mikä tietenkin piristi mielialaamme. Yleinen käsitys roskaamisesta näyttää olevan melko yksimielinen: suurin osa pitää sitä huonona asiana. Silti roskia löytyy kaikkialta. Mistä tämä johtuu? Vaikuttaako asiaan alkoholin käyttö? Humalassa roskia ei välttämättä tule ajatelleeksi yhtä herkästi. Muutaman ihmisen välinpitämättömyys roskaamisen suhteen voi saada laajan mittakaavan roskien (varsinkin muovin) kerääntyessä luontoon vuosien mittaan.

Kerätyt roskat. Aurinkolahti, Helsinki.

Koen tämän kokemuksen olleen hyödyllinen minulle itselleni, sillä sen kautta opin ymmärtämään oikeasti, kuinka paljon ihmiset roskaavat luontoamme. Aion itsekin tästä lähin kiinnittää enemmän huomiota kulutukseeni ja muuttaa sitä suuntaan, joka ei tuota yhtä paljon roskaa kuin nykyään. Elämäntapamuutoksen lisäksi on kuitenkin helpompi tapa tehdä yhteisestä maapallostamme siistimpi: älä roskaa itse ja opeta myös lapsiasi kunnioittamaan ympäristöä.

Teksti ja kuvat: Henna Nurma

Lähteet:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/30/nain-voit-itse-vahentaa-merien-roskaantumista

http://www.kaleva.fi/teemat/luonto/miten-nopeasti-roskat-maatuvat-luonnossa/665135/

https://yle.fi/uutiset/3-10115851

---

Lukuvuoden viimeisessä jaksossa ÄI06-kursseilla kirjoitettiin reportaaseja ja henkilökuvia. Opiskelijoiden kynistä syntyi lehtitekstejä mitä mielenkiintoisimmista aiheista.

Tulevaisuuden kuusi

Muutama viikko sitten koulumme Vihreä lippu-tiimi kävi istuttamassa koulumme pihalle Tulevaisuuden kuusen. Hanke on osa Suomen 100-vuotisjuhlaa ja se jatkaa Itsenäisyyden kuusi- ja Kotikuusi -hankkeiden perinteitä. Tulevaisuuden kuusi -hankkeen suojelijana toimii Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Vihreä lippu -tiimi valmiina istuttamaan Tulevaisuuden kuusen.

Alla kuva kuusen istutustilaisuudesta sekä tilannekatsaus siihen, miltä se näyttää näin parin viikon jälkeen!

Kuvat: Sanja Tuovila, Sinikka Haaksiluoto