Lukuviikon kirjavinkkaus: historian ja filosofian opettaja Sinikka

Lukuviikko kutsuu kaikki suomalaiset juhlimaan lukemista!

Lukuviikko on Lukukeskuksen vuosittain järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, jota vietetään tänä vuonna 20.–26.4. Kevään 2020 poikkeusolojen aikana Lukuviikko on virtuaalinen lukemisen juhla, joka kannustaa kaikkia osallistumaan lukemalla sekä jakamalla luku- ja lukemiskokemuksiaan sosiaalisessa mediassa. Helpoin tapa osallistua on lukea! Rauhoita Lukuviikolla aikaa lukemiselle ja haasta tuttusi ja perheesi mukaan. #lukuviikko #lukuviikko2020 #luovuuttailmassa

Koottu ja lainattu tapahtuman sivuilta: www.lukuviikko.fi. 

Sinikka Haaksiluoto, historian ja filosofian opettaja

Olen on-off-lukija. Kun aloitan kirjan, haluaisin lukea sen heti loppuun. Teen miltei poikkeuksetta kirjasta muistiinpanot käsin. Jos kirja on oma, teen siihen surutta reunamerkintöjä, joihin voin palata myöhemmin, esim. opettaessani. Kirjoitan myös päiväkirjaa, jonka taakse kirjoitan ylös listaa lukemistani kirjoista: Kirjoittaja, kirjan nimi, sekä kirjan lukemisen päivämäärä. Viime marraskuussa aloittamassani, vielä jatkuvassa päiväkirjassa on 27 kirjan tiedot. Tällaisia listoja on satakunta, koska päiväkirjojakin alkaa olla niin paljon. Olen kirjoittanut koko lukevan elämän aikani päiväkirjaa ja sinne kommentoin myös lukemiani kirjoja. Luen vain tietokirjoja, ellei kertova teksti liity suoraan esim. johonkin matkaani. Kesän alussa kokoan tornin kirjoista, jotka haluan lukea. Kesä onkin parasta lukuaikaa.

Luin pääsiäisenä 2020 Kekkosen Kirjeitä myllystäni 1-2. Valitsin nämä kirjat siksi, että presidentti Niinistö ehdotti hiljattain hallitukselle eräänlaisen ”nyrkin” perustamista koronakriisin ajaksi, ja ryhdyin pohtimaan presidentiaalista vallankäyttöä Suomessa eri aikoina. Puhutaan paljon Kekkosen ajasta ja nämä kirjeet valaisivat sitä pilkun tarkasti.

Kekkonen kirjoitti noita kirjeitä 1956-1967, sekä 1968-1975. Olin hämmästynyt siitä, että ne eivät olleet pelkkiä haukkumakirjeitä, vaan myös ”kehukirjeitä”, jos joku oli osannut puhua tai lausua hyvää ulkopolitiikastamme. Minua kiinnosti erityisesti 1970-luku ja syntymäpäiväni syksyllä 1971. Noihin aikoihin Kekkonen kirjoitti nimimerkille ”Vanha Kissa” naistoimittajista, jotka ovat pitäneet presidentti Kekkosen hattua epäsopivana presidentille ja ovat järjestäneet keräyksen UKK:n uutta hattua varten. Hän kutsuu toimittajat Kalle Kuusisen vaateliikkeeseen sovittamaan hänelle uutta hattua.

Kirjassa koukuttaa se, miten huomaa aikojen muuttuneen korkeimpien valtioelinten vallankäytön suhteen. Toisaalta huomaa, että valta on edelleen, paikoitellen personifioitua ja kriisiaikoina, edelleen, korostuu usein vahvan johtajan kaipuu. Lähihistorian tuntemus auttaa meitä kaikkia ymmärtämään sekä kotimaan, että ulkovaltojen vallankäyttöä ja muuttuvaa kansainvälistä ympäristöä. Kirjasuositukseni lähtee siis yhteiskuntaopista ja historiasta kiinnostuneille lukijoille.

Teksti ja kuva: Sinikka Haaksiluoto

Martsarilaisen kysely etäopiskelusta

Noin viikko etäopiskelun alkamisen jälkeen Martsarilaisen toimitus teetätti kyselun lukion opiskelijoilla heidän kokemuksistaan etäopiskelussa. Kysely toteutettiin Google formissa ja kysymyksissä oli monivalintaa sekä valintaruutuja. Kyselyyn vastasi yhteensä 165 opiskelijaa. Martsarinainen kiittää kaikkia kyselyyn vastanneita!

Ensimmäisenä kysyttiin opiskelioiden yleisiä tunnelmia nykytilanteesta. Tässä kysymyksessä käytettiin valintaruutuja, eli opiskelijat saivat valikoida vaihtoehdoista haluamansa. Kaikista eniten opiskelijat raportoivat kokeneensa ahdistusta, huolta tai stressiä (noin 55% vastanneista). Hyvin moni ilmoitti kokeneensa myös turhautuneisuutta (noin 53%.) Tulos on varsin odotettu, sillä pandemian aiheuttamat muutokset, säädökset ja peruutukset ovat ravistelleet arkea hyvin paljon. Murheeseen ei kuitenkaan olla hukuttu, vaan opiskelijoista liki puolet kertoi yrittävänsä pysyä positiivisena. Nykytilanne ei myöstään ole herättänyt vain negatiivisia tunteita, sillä myös positiivisia tunteita on raportoitu. Noin 11-13% kertoi kokeneensa innostusta, myötätuntoa, iloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tästä hieman isompi joukko sanoi nykytilanteen herättäneen rentoutta, todennäköissti etäopiskelun suomien vapauksien vuoksi.

Monivalinnalla kysyttiin opiskelijoiden sopeutumisesta etäopiskeluun. Selvitettiin että 90% vastanneista opiskelijoista on sopeutunut hyvin tai kohtalaisesti. Kohtalaisesti oli sopeutunut n. 54%. Vain noin kymmenesosa opiskelijoista koki sopeutuneensa huonosti tai ei lainkaan, joten siirtymä etäopetukseen on edennyt melko hyvin lyhyestä varoitusajasta huolimatta. 

Kysyimme valintaruuduilla, miltä etäopiskelu tuntuu. Eniten raportoitiin etäopiskelun tuntuvan turhauttavalta ja itsehillinnän kanssa olevan vaikeuksia. Innostavaksi opiskelu koettiin kaikista vähiten, noin kymmenesosa, joista kaikki olivat antaneet itselleen kahdeksan tai paremman arvosanan etäopiskelijana. 27% vastanneista kertoi opiskelun sujuvan yhtä hyvin kuin lähiopetuksessa. Opiskelun epäselväksi koki liki 30% vastanneista. Opiskelun mielekkyydestä kysyttiin asteikolla 1-5 (1=ei yhtään mielekästä, 5= todella mielekästä). Kokemus etäopiskelun miellyttävyydestä jakoi oppilaita suunntaan ja toiseen, mutta eniten vastattiin numeroa kolme, eli opiskelu koettiin kohtuullisen mielekkääksi.

Keskittyminen oli koettu vaikeaksi: vain 25% sanoi keskittymisen olevan helpompaa ja n. 33% kertoi keskittyvänsä yhtä hyvin kuin lähiopetuksessa. Loput kokivat keskittymisen olevan vaikeaa. Tulokset johtuvat todennäköisesti kodin useista häiriötekijöistä. Myöst jatkuvasti käytössä oleva kone tarjoaa paljon virikkeitä, eikä opettaja pysty valvomaan kokeen käyttöä.


Huomionarvoista tuloksissa oli, että iso joukko koki koulutyön määrän lisääntyneen: jopa 67%. Vain kahdeksan prosenttia koki työn määrän vähentyneen ja loput n. 24% sanoi sen pysyneen samana.


Kun kysyttiin oppimisesta, tulokset eivät olleet kovin yllättäviä. Vastanneet kokivat eniten oppivansa hieman huonommin kuin lähiopetuksessa tai sanoivat sen vaihtelevan aineittain. Tähän varmasti vaikuttaa vaikeutunut itsehillintä ja keskittymisen. Myös opettajan ja kanssaopiskelijoiden kasvokkaisen kohtaamisen puuttuminen voi vaikuttaa. Myös tehtävätyyppien sopivuus opiskelijan omiin oppimistyyleihin luo kurssikohtaista vaihtelua.



Erot opiskelutyyleissä tulee esille myös siinä, että pieni määrä koki oppivansa joko paljon paremmin (n. 6%) tai paljon huonommin (n. 16%) kuin lähiopetuksessa. Vain 12% koki oppivansa yhtä hyvin kuin lähiopetuksessa.

Lopuksi opiskelijoita pyydettiin antamaan arvosana itselleen etäopiskelijana. Suurin osa antoi itselleen arvosanan välillä 7-9. Muita arvosanoja oli itselleen antanut vain kymmenen prosenttia opiskelijoista.



Teksti: Karoliina