Näytetään tekstit, joissa on tunniste harrastus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harrastus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Martsarilaisten harrastuksia: baritoni

"TYYYYY!" kuuluu baritonin ääni, kun Elsa siihen puhaltaa. Elsa on harrastanut baritonin soittoa jo kahdeksan vuotta.

Baritoni on vaskisoitin, melko suuri sellainen.

Baritoniin Elsa ihastui musiikkiopiston kokeilussa, ja valitsi sen harjoiteltavaksi. Elsa käy soittotunneilla kerran viikossa. Hän on yhdessä orkesterinsa kanssa käynyt myös esiintymässä monta kertaa vuodessa.

Soittaminen on Elsalle ihan vain harrastus, eikä hänellä ole ammattilaistavoitteita. Hän on suorittanut pari tasokoetta, mutta ei tähtää korkealle.

Elsan mukaan baritonin soitto on kivaa, koska se on laajaäänialainen soitin ja myös sopivan kokoinen. Hän kertoo soittaneensa ennen tenoritorvea, mutta vaihtoi baritoniin, jonka sanoo olevan helpompi soittaa.

Elsa kertoo oppineensa orkesterin myötä kuuntelutaitoa. Orkesterissa soittaessa on tärkeä kuunnella ja toimia muiden kanssa yhteistyössä.

Elsa on tavoitteettomuudestaan huolimatta kilpaillut orkesterinsa kanssa. He ovat käyneet esimerkiksi Itävällassa maailmanlaajuisessa puhallinorkesterien kilpailussa, jossa hänen orkesterinsa pääsi toiselle sijalle omassa sarjassaan. He myös käyvät SM-kisoissa joka vuosi. Viimeksi he jakoivat toisen orkesterin kanssa 4. sijan.

Baritonin soitto on kaikille sopiva mukava harrastus. Baritonin soittamista Elsa suosittelee ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita isoista vaskisoittimista, mutta joiden mielestä tuuba on liian suuri. 

"Kokeilkaa vaa," on Elsan viesti ihmisille, joiden mielenkiinto on herännyt baritonia kohtaan. Tämän jälkeen hän tosin naurahtaa pahanenteisesti.





Teksti: Laura, Matilda

Kuva: https://pixabay.com/illustrations/vintage-retro-silhouette-black-1318361/

tiistai 3. marraskuuta 2020

Martsarilaisten harrastuksia: cheerleading

Martsarin abi Noora harrastaa cheerleadingiä. Hän on harrastanut sitä reilu neljä vuotta.

"Tutustuin [cheerleadingiin] kavereiden kautta ja innostuin ja päätin itekkin kokeilla!" sanoo Noora.

Usein kuvitellaan, että cheerleaderit ovat lähinnä jalkapallomatseissa pompomeja heiluttelevia kannustajatyttöjä. Todellisuudessa monet cheerleaderit harjoittelevat tosissaan useita kertoja viikossa ja kilpailevat tavoitteellisesti. Noora kertoo, että aika harvat cheer-joukkueet käyvät kannustamassa. "Nimellisesti nekin on cheerleadreitä, mutta [kilpailevat] cheerleaderit sanoo niitä enemmän kannustajiksi," kuvailee Noora.

Noora ei toimi kannustajana lainkaan. Hän kilpailee SM-tasolla ja treenaa kolme kertaa viikossa. Hänen roolinsa on olla alhaalla nostelemassa ja heittelemässä (roolin nimi on pohja eli nostaja).

Harva ehkä tietää, mutta kaksi viimeistä vuotta cheerleadingin Suomen naisten maajoukkue on voittanut MM-kultaa!

Noora sanoo, että urheilulajissa parasta on joukkueen yhteishenki ja yhdessä tekeminen. Hän on lajin kautta oppinut puskemaan eteenpäin, vaikka on väsynyt, sekä voittamaan itsensä. 

Kuka vaan voi aloittaa cheerleadingin ja aikuisillekin on alkeisryhmiä. On myös olemassa erikoisjoukkueita niille, joilla on erityistarpeita, ja lajia harrastaa sekaryhmissä myös moni miesoletettu. Laji siis sopii kaikille ikään, sukupuoleen tai fyysisiin ja henkisiin kykyihin katsomatta. Noora suosittelee cheerleadingia sellaisille ihmisille, jotka haluavat haastaa itseään.


Nooran joukkue muodostelmassa

Teksti: Laura & Matilda

Kuva: Tero Wester terowester.net

lauantai 9. toukokuuta 2020

Liikuntadiplomilla voi näyttää osaamistaan

Liikunnan valtakunnallinen lukiodiplomi muodostuu fyysisistä testeistä, joita ovat uinti ja tavalliset fyysiset harjoitteet, noin kymmenen sivun kirjoitelmasta sekä kokoavasta portfoliosta. Lisäksi voi halutessaan suorittaa taidonnäytteen esimerkiksi omista treeneistään tai pelistään. Liikuntadiplomi arvostellaan muiden diplomien tavoin arvosana-asteikolla 4-10.

Abiturientti Kevin "Keke" Güzey on yksi liikuntadiplomin tänä vuonna suorittaneista. Keke teki liikuntadiplomin koska halusi osoittaa liikunnan osaamistaan. Diplomi osoittautui mieleiseksi vaihtoehdoksi ja hän suosittelee sen suorittamista muillekin. Jos prosessista pitää kuitenkin keksiä jokin ikävämpi puoli, oli se Kekelle kirjoitelman kirjoittaminen. Noin kymmenen sivun kirjoitelman aiheen saa itse valita, kunhan se on diplomin tekijälle edes jonkin verran entuudestaan tuttu. Kuten moni muu, Keke kirjoitti omasta harrastuksestaan: lajin historiasta, tekniikoista ja levinneisyydestä. Pidemmän kirjoitelman vastapainoksi portfolion on tarkoitus olla vain lyhyehkö itsearviointi.

Toisin kuin kuvataiteen, teatterin ja musiikin diplomit, liikuntadiplomia ei esitellä yleisölle. Jos opiskelija ei tee vapaaehtoista taidonnäytettä, on Anssi ainoa, jonka arvioinnin vuoksi tarvitsee nähdä diplomi. Taidonnäytteen arvioinnin tekee liikunnanopettajan lisäksi kyseisen lajin asiantuntija. Keke ei tehnyt taidonnäytettä, mutta kannustaa etenkin joukkueessa harrastavia sen tekemään.

Valinnanvapauden lisäksi liikuntadiplomi on myös ajallisesti melko vapaamuotoinen. Yleensä diplomi aloitetaan kolmannen vuoden alussa ja sitä saa tehdä vielä hetken kevään kirjoitusten jälkeen. Keke kuitenkin aloitti jo toisena vuotenaan lukiossa, joten hänellä on ollut hyvin aikaa suorittaa diplomiaan muun opiskelun ohessa. Tarkempi aikataulu on ainoastaan kuntotesteille, joita Anssi seuraa. 



Teksti: Kristiina

torstai 23. huhtikuuta 2020

Lukuviikon kirjavinkkaus: historian ja filosofian opettaja Sinikka

Lukuviikko kutsuu kaikki suomalaiset juhlimaan lukemista!

Lukuviikko on Lukukeskuksen vuosittain järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, jota vietetään tänä vuonna 20.–26.4. Kevään 2020 poikkeusolojen aikana Lukuviikko on virtuaalinen lukemisen juhla, joka kannustaa kaikkia osallistumaan lukemalla sekä jakamalla luku- ja lukemiskokemuksiaan sosiaalisessa mediassa. Helpoin tapa osallistua on lukea! Rauhoita Lukuviikolla aikaa lukemiselle ja haasta tuttusi ja perheesi mukaan. #lukuviikko #lukuviikko2020 #luovuuttailmassa

Koottu ja lainattu tapahtuman sivuilta: www.lukuviikko.fi. 


Sinikka Haaksiluoto, historian ja filosofian opettaja

Olen on-off-lukija. Kun aloitan kirjan, haluaisin lukea sen heti loppuun. Teen miltei poikkeuksetta kirjasta muistiinpanot käsin. Jos kirja on oma, teen siihen surutta reunamerkintöjä, joihin voin palata myöhemmin, esim. opettaessani. Kirjoitan myös päiväkirjaa, jonka taakse kirjoitan ylös listaa lukemistani kirjoista: Kirjoittaja, kirjan nimi, sekä kirjan lukemisen päivämäärä. Viime marraskuussa aloittamassani, vielä jatkuvassa päiväkirjassa on 27 kirjan tiedot. Tällaisia listoja on satakunta, koska päiväkirjojakin alkaa olla niin paljon. Olen kirjoittanut koko lukevan elämän aikani päiväkirjaa ja sinne kommentoin myös lukemiani kirjoja. Luen vain tietokirjoja, ellei kertova teksti liity suoraan esim. johonkin matkaani. Kesän alussa kokoan tornin kirjoista, jotka haluan lukea. Kesä onkin parasta lukuaikaa.

Luin pääsiäisenä 2020 Kekkosen Kirjeitä myllystäni 1-2. Valitsin nämä kirjat siksi, että presidentti Niinistö ehdotti hiljattain hallitukselle eräänlaisen ”nyrkin” perustamista koronakriisin ajaksi, ja ryhdyin pohtimaan presidentiaalista vallankäyttöä Suomessa eri aikoina. Puhutaan paljon Kekkosen ajasta ja nämä kirjeet valaisivat sitä pilkun tarkasti.

Kekkonen kirjoitti noita kirjeitä 1956-1967, sekä 1968-1975. Olin hämmästynyt siitä, että ne eivät olleet pelkkiä haukkumakirjeitä, vaan myös ”kehukirjeitä”, jos joku oli osannut puhua tai lausua hyvää ulkopolitiikastamme. Minua kiinnosti erityisesti 1970-luku ja syntymäpäiväni syksyllä 1971. Noihin aikoihin Kekkonen kirjoitti nimimerkille ”Vanha Kissa” naistoimittajista, jotka ovat pitäneet presidentti Kekkosen hattua epäsopivana presidentille ja ovat järjestäneet keräyksen UKK:n uutta hattua varten. Hän kutsuu toimittajat Kalle Kuusisen vaateliikkeeseen sovittamaan hänelle uutta hattua.

Kirjassa koukuttaa se, miten huomaa aikojen muuttuneen korkeimpien valtioelinten vallankäytön suhteen. Toisaalta huomaa, että valta on edelleen, paikoitellen personifioitua ja kriisiaikoina, edelleen, korostuu usein vahvan johtajan kaipuu. Lähihistorian tuntemus auttaa meitä kaikkia ymmärtämään sekä kotimaan, että ulkovaltojen vallankäyttöä ja muuttuvaa kansainvälistä ympäristöä. Kirjasuositukseni lähtee siis yhteiskuntaopista ja historiasta kiinnostuneille lukijoille.


Teksti ja kuva: Sinikka Haaksiluoto

tiistai 14. huhtikuuta 2020

Musadiplomi on harrastuneisuuden taidonnäyte

Musiikista innostunut opiskelija Kristiina Räsänen valmistui ylioppilaaksi syksyllä, mutta ehti tekemään juuri ennen valmistumistaan diplomin työnään sävellystyö ja demonauhat näytelmään Yyn salaisuus. Kristiinan musat oli sävelletty ja toteutettu tietokoneella. Hän koki projektin mieluisana, vaikka tekemisessä tulikin loppua kohden kova kiire. Diplomitarkastajina toimivat musiikinopettajat Heini Mielonen sekä Katariina Ukkonen.

Kevätlukukauden diplomintekjijät abiturientit Roosa Vaaltola ja Oona Snellman tekevät valtakunnallisen musiikin lukiodiplomin yhdessä. Ylipäätään diplomin tekemisen ajatuksen taustalla oli läheisten kannustus sekä halu erottua joukosta tulevaisuudessa. Juuri musadiplomin valinta oli molemmille luonteva, sillä musiikki on ollut Oonalle ja Roosalle aina tärkeää. "Kun kuulin, että on mahdollista tehdä musiikkidiplomityö niin innostuin ajatuksesta. Halusin kokeilla jotain uutta," Oona kertoo.


Roosa Vaaltola ja Oona Snellman tekevät diplomin yhdessä. 


Musiikkidiplomityön on tarkoitus koostua kahdesta uudesta biisistä, yhdestä cover-kappaleesta sekä molempien omista musiikillisista omaelämäkerroista. Musiikin lukiodiplomin suorittaminen ei vaadi omien biisien tekoa, mutta niistä saa arvioinnissa enemmän pisteitä. Oonan ja Roosan omat biisit kertovat muun muassa feminismistä sekä omana itsenä olemisesta. Biisien tekemisen voisi kuvitella olevan haastavaa, mutta haastattelussa siitä kysyttäessä Roosa vastaa, ettei itse kokenut niin: "Kun lopulta löysi inspiraation, sanoitus ja melodia alkoivat kehittymään yhdessä niitä tuumaillessa."

Keväällä musadiplomin tekijöitä ei ollut kuin Roosa ja Oona, minkä vuoksi heidät ohjattiin esittämään diplominsa perinteisen musadiplomi-illan sijaan demonauhalle. Fyysistä esitystä oli yhdelle kappaleelle kaavailtu hyväntekeväisyyskonserttiin, mutta koronaepidemian vuoksi sekin peruuntui.

Mieluisinta diplomin suorituksessa on Oonalle ja Roosalle ollut luova tekeminen sekä yhdessä harjoittelu. Ikävää puolestaan on ollut epäselvyys muun muassa diplomiin liittyvissä kriteereissä ja tiedotuksessa. Molemmat suosittelevat kuitenkin lämpimästi musadiplomin tekoa etenkin niille, joille musiikki on lähellä sydäntä.


Teksti ja kuvat: Kristiina Kamppinen


perjantai 3. huhtikuuta 2020

Martsarilaisten harrastuksia: luova kirjoitus

Martsarissa riittää mielenkiintoisia harrastuksia. Toverimme Tuukka pitää kirjoittamisesta.

"Harrastuksen voinee bluntisti nimetä luovaksi kirjoittamiseksi," kertoo Tuukka. "Viime aikoina olen painottanut enemmän runojen ulostamista liukuhihnalle kuin mitään proosaa saati draamaa." Hänen runojaan onkin julkaistu koulun lehdessä juttusarjassa Hyperaktiivisen mielen päiväkirja, ja lisää on tulossa.

Tuukka sanoo, että innostusta kirjoittamiseen on hänellä aina löytynyt edes jollain tasolla. Hän saattoi jo 7-vuotiaana kirjoittaa yhden vihkon sivun mittaisia tarinoita lempipelihahmojensa seikkailuista. Virallisesti, kuten hän asian ilmaisee, hän innostui novellien kirjoittamisesta 9. luokan syksyllä ja runoudesta niinkin myöhään kuin viime vuoden joulukuussa.

"Aloitin tämän, koska se on helpoin pakotie hyperaktiiviselle mielikuvitukselle," sanoo Tuukka.

Tuukalla on aina ollut hyvä mielikuvitus. "Olen usein ottanut ns. "kertojan" roolin kavereideni ollessa leikkien päähenkilöitä," hän kertoo, ennen kuin kertoo kuinka teini-ikä yllätti hänet "lyöden laudalla päin näköä" ja kuinka leikki muuttui parodiseksi roolipelaamiseksi ystävänsä kanssa.

Viimein yläasteen lopulla Tuukka kiinnostui kirjoittamisesta. "9. luokan edetessä äidinkielessä tulee vastaan lisätehtävä. "Kirjoita novelli, jossa ilmenee jonkinlaista ihmissuhdedraamaa" Aloin kirjoittaa ja siitä syntyi jotain aivan muuta kuin tehtävänanto vaati. Siitä huolimatta siihen aikaan minulla klikkasi, että pidän luovasta kirjoittamisesta."

Samoihin aikoihin Tuukka kokeili myös välillä runojen kirjoittamista. Hän sai runoistaan hyvää palautetta, ja hänen kiinnostuksensa runoihin kasvoi. "Joulukuussa 2019 koulutehtäviä alkoi kasaantua ja stressi alkoi kasvaa. Pääni rupesi keksimään vertauksia siitä," sanoo Tuukka. ""He odottavat minulta liikoja. Tulee mieleen lainaus 'jos tuomitset kalan sen perusteella, miten hyvin se osaa kiivetä puuhun, se uskoo olevansa tyhmä'" ja sinä hetkenä klikkasi. Silloin kirjoitin ensimmäistä kertaa runon vapaaehtoisesti. Sen nimeksi tuli 0∞_ ja siinä runon puhuja vähättelee kalaa, joka ei osaa kiivetä puuhun. "

Mikä luovassa kirjoittamisessa on Tuukan mielestä niin mielekästä? Hän pitää siitä, että siinä ei ole rajoja. Kielioppi, rakenne - niillä ei ole väliä. Taiteilijalla on vapaat kädet. "Sen takia en hirveästi suosi runomittoja tai tiettyä säemäärää," selventää Tuukka. "Olen huono loppusointujen kanssa, mutta tykkään viljellä sanoja, jotka muistuttavat toisiaan. "Saatan saastaisen saatanpalvojan saattaa satamaan saatuani satutettua pahaa aavistamattoman arvioijan alitajuntaa jankkaamalla samaa aakkkosta lakkaamatta sanavalintojeni tavalla.""

Totisesti, Tuukalla on taitoa. Hänestähän voisi kuoriutua vielä kirjailija! Tuukka kuitenkin on realistinen, eikä, vaikka kirjailijan ura on hänellä kuulemma aina takaraivossaan, usko sen olevan hänen kohtalonsa. Menestyksen todennäköisyys olisi pieni. Eihän sitä kuitenkaan koskaan tiedä. Kuitenkin, Tuukka on päättänyt pitää kirjoittamisen pelkkänä harrastuksena.

Mitä harrastukselle kuuluu juuri nyt? "Tällä hetkellä minä odotan, että mieleen juolahtaa aihe ja sen jälkeen kirjoitan niin monta säkeistöä kuin ikinä keksin," Tuukka kertoo. Runoja on ennättänyt kertyä jo jonkin verran, ja pitkiäkin löytyy. "Ennätykseni kuuluu runolle Sieluttoman mielikuvitus, joka koostuu 22 säkeistöstä täyttäen kolme Google Docs -sivua fonttikoolla 11."

Luulisi, että kirjoittamisharrastuksesta on hyötyä - jos ei muualla, niin ainakin koulussa. Tuukka on osittain samaa mieltä, vaikka sanookin aluksi, ettei ole varma onko hänen harrastuksestaan ollut hänelle mitään hyötyä. "Kyllä tämä kasvattaa sanavarastoani aina, kun joudun googlettamaan synonyymejä kyetäkseni pidentämään alkusointu-combojani."

Sen lisäksi hän kertoo kirjoittamisen tuovan hänelle aina hyvän olon ja myös saavan hänet rauhoittumaan, jos häntä suututtaa. Se on myös auttanut häntä purkamaan stressiä: "En ollut enää stressaantunut kouluhommista saatuani 0∞_-runon valmiiksi."

Tuukalla on vielä viimeiset sanat tämän jutun lukijoille, jos he ovat jaksaneet lukea tänne asti.

"Jos joku kokee olevansa kiinnostunut kirjoittamisesta, ennen kaikkea kannattaa pyrkiä olemaan olematta ankara itselleen. Monesti taidelajista riippumatta ihmiset ovat pettyneitä, kun eivät onnistu luomaan uuden ajan mestariteosta, josta puhutaan vielä sadan vuoden jälkeen. Nyrkkisääntöni on, että jos olen teoksesta itse ylpeä, sillä että joku muu ei siitä tykkää, ei ole väliä. Jos en ole teoksesta erityisen ylpeä, pyrin pohtimaan, mikä meni pieleen ja siitäkin huolimatta vastaanottamaan palautetta. Muutaman kerran on käynyt niin, että olen palautteen kautta onnistunut huomaamaan huonona pitämäni runon hyvät puolet ja lopulta arvostamaan teosta."


Teksti: Tuukka & Laura

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Martsarilaisen toimituksen vinkit kotona viihtymiseen

Tällä hetkellä Suomen hallitus suosittelee kaikkia välttämään ylimääräistä sosiaalista

kanssakäyntiä, minkä takia mekin opiskelemme etänä. Tämän takia vietämme nyt paljon
aikaa kotona ja välillä aika voi käydä pitkäksi. Me martsarilaisen toimituksessa olemme
keränneet nyt vinkkejä mitä kotona voisi koulutehtävien lisäksi puuhailla.

Yleensä meillä lukiolaisilla tuppaa olemaan koko ajan paljon tehtävää, mutta nyt ainakin
suurimmalla osalla meistä on enemmän vapaa-aikaa, minkä takia kaikki koulutehtävät voi
yrittää tehdä päivällä, että kerrankin voimme nukkua yöllä! Nukkuminen on muutenkin
ihan hyvä tapa viettää aikaa. Myös välitunnilla voi ottaa pienet päikkärit, jos koulutehtävät
tuntuu liian raskailta. 


Ylimääräistä aikaa kotona voit käyttää hyväksi myös siivoamiseen, jota vanhempasi varmasti
arvostaisivat! Voit myös kaivaa keittokirjat ja muut reseptit kaapista ja ei kun vain kokkaamaan
tai leipomaan. Ruoan tekeminen on hyvä idea myös sen takia, että koulun tarjoama terveellinen
ruoka jää päivällä syömättä. Myös aamut voi olla mukavia aloittaa kunnon aamupalalla, nyt kun
koulumatkoihinkaan ei mene ylimääräistä aikaa.

Monilla meistä myös harrastustoiminta on tällä hetkellä tauolla, mutta myös kotona voi
harrastaa monia asioita. Jos olet luovalla tuulella, voit kokeilla vaikka piirtämistä  tai
maalaamista, askartelua tai vaikkapa neulomista. Myös bloggaaminen voi olla hauskaa,
kaikkea kannattaa kokeilla! Sääkin on viime päivinä suosinut meitä, joten uloskin kannattaa
lähteä! Ulkona voi myös vaikka treenata, kokeilla valokuvaamista, tai kokeilla hetki sitten
Martsarilaisessa esiteltyä kivien keräämistä!

Urheiluakin voi harrastaa myös kotona. Netistä ja somesta löytyy paljon erilaisia
treenivideoita ja tällä hetkellä somessa järjestetään myös paljon livetreenejä. Jos
livetreenit kiinnostaa, niitä löytyy mm. Instagramista esim. cheerleading seura Funky
Team Finlandin käyttäjältä! Myös googlaamalla löytyy paljon treenejä vessapaperijumpasta
lihaskuntoon ja joogavideoihin. 

Jos haluat jotain rauhallisempaa tekemistä voit kaivaa kirjahyllyn perältä lukematta
jääneet kirjat, tai netistä voi vaikka ostaa e-kirjoja. Voit myös tutkia sinua kiinnostavia
asioita, valitse sinua kiinnostava aihe ja etsi siitä tietoa esimerkiksi netin kautta. Monet
meistä katsovat suoratoistopalveluiden kuten Netflixin kautta leffoja ja sarjoja. Joskus
jokin yksittäinen elokuva tai sarja jää katsomatta ja nyt voisi olla hyvä aika katsoa juuri
se niistä, joka on jäänyt taka-alalle. Voit myös tutustua animen ihmeelliseen maailmaan,
jos innostut siitä voit ehkä myös osallistua tulevaisuudessa koululla järjestettäviin
animemartoneihin!

Perheen kanssa on mukavaa viettää aikaa, joten jos sinulla on nyt siihen mahdollisuus,
kannattaa tarttua mahdollisuuteen. Perheen kanssa voi vaikka pitää elokuvaillan, tai pelata
vanhoja kunnon lautapelejä. Myös perheen yhteiset ruokahetket voivat olla tällä hetkellä
hyvä idea, koska samaan aikaan voit olla sosiaalinen ja saat syödä ruokaa. Voi olla myös
kiva idea pitää yhteyksiä kavereihin vaikka videopuheluiden kautta. Vielä on myös sallittua
pitää pieniä kokoontumisia, joten muutaman kaverin kanssa voi myös käydä vaikka kahvilla. 


Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä voit lukea Martsarilaista. Martsarilaiseen on nyt ilmestynyt paljon uusia juttuja ja vanhemmatkin kirjoitukset ovat yhä luettavissa, joten voit halutessasi lukea vaikka kaikki Martsarilaisen kirjoitukset! 



Teksti: Noora
Ideointi: toimituksen väki

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Martsarilaisten harrastuksia: Kivien keräily

Lukiomme toisella vuosiluokalla opiskelee eräs Karoliina. Hänellä on harrastus, jota ei kovin monella ehkä ole. Karoliina keräilee kiviä.

Karoliina on kerännyt kiviä jo pitkään. Hän aloitti harrastuksen jo aika kauan sitten. "[Harrastus] on ollut tauolla. Se lähti liikkeelle alakoulussa, joskus 5.-6. luokalla," kertoo Karoliina.

Mikä johti Karoliinan kyseiseen harrastukseen? "Ne olivat kauniita," Karoliina nauraa kiviä kuvaillen. "Niiden ulkomuoto tai värit olivat erikoisia." Ajan saatossa kiviä kertyi ja kertyi, kun Karoliina piti kävelemistä tylsänä ja tapasi katsella kävellessään kiviä ja poimia niitä mukaansa. Ulkomailla ollessaan Karoliina keräilee muistoiksi rannoilta löytyviä hienoja kiviä.

"Minulla on myös lemmikkikivi!" Karoliina huudahtaa äkkiä, silmien syttyessä loisteeseen. "Hänen nimensä on Tom ja hänellä on ihanat mustat silmät!"

Tom

Miksi Karoliinalla on kivi, jonka nimi on Tom? Karoliinalla ei ole yksiselitteistä vastausta kysymykseemme. Karoliina kertoo löytäneensä Tomin pienenä Silvolan tekojärvestä ja ihastuneensa siihen heti. Kiven pinnalla on Karoliinan mukaan katinkultaa, ja hän kertoo kivestä tulleen uskollinen lemmikki heti sen löydyttyä. Tom on aikojen saatossa toiminut jopa kirjapainona. Jossain vaiheessa Tom sai myös silmät. "Liimasin sille pahvista tekemäni nappisilmät. Liimasin ne kiveen. Itse asiassa on jännä, että liima on kestänyt." Ilmeisesti Tom on ollut siis melko paljon myös touhussa mukana. Karoliina on harkinnut Instagram-tilin perustamista Tomille. Ihastuisikohan maailma kiveen? - sitä voisi Karoliinan mukaan vielä ehkä jossain vaiheessa kokeilla.

Aikooko Karoliina tulevaisuudessa jatkaa kivien keräämistä? "En varmaan, satunnaisesti saatan ostaa jonkin koristekiven," tulee vastaus.

Karoliina kertoo omistavansa kiviä pienen laatikollisen, jossa ennen piti maalaustarvikkeitaan. Kysyessämme, mikä on kaunein kivi, jonka Karoliina omistaa, vastaus tulee heti: "Malakiitti, jonka ostin Myyrmäestä."

Ametisti (vas.) ja malakiitti

Opettajamme Ullariikka tunnetusti pitää myös kivistä. Onko näiden kahden kivenystävän keskustelut olleet antoisia? Karoliina tunnustaa, että on puhunut Ullariikan kanssa vähän ja myös kivistä.

Karoliinalla ei ole lempikivilajia. Myöhemmin hän kuitenkin kertoo lempikivilajinsa olevan se, mitä Tom on, vaikka ei tiedä mitä kivilajia Tom oikeastaan on. Hän sanoo, ettei myöskään omista mitään kovin harvinaisia kiviä.

Jos kivi voi olla lemmikki, voisiko kiveä myös käyttää unileluna? "Unileluna? En todellakaan käyttäisi kiveä," vastaa Karoliina. "Vaarallista!"

Muiden suhtautuminen Karoliinan harrastukseen on ollut vähäistä. Hän kertoo, että hänellä on kaveri, joka myös keräilee kiviä. "Toinen kaveri keräilee myös, mutta vain peruskiviä." Hän kertoo saaneensa eräältä toiselta ystävältään kiviä, joita hänen äitinsä oli tuonut Virosta. Äkkiä Karoliina muistaa jotakin; hänellä on ilmeisesti vielä lisää kivenkerääjäkavereita. "Minullahan on paljon kavereita, jotka keräävät kiviä!"

Kiviä Karoliinan kokoelmasta

Lopuksi Karoliina vielä lähettää terveisensä kivistä kiinnostuneille. Kivien keräily on hänen mukaansa "helppo harrastus, jonka eteen ei tarvitse nähdä yhtään vaivaa." On riittävää, että metsässä kävellessään katsoo vain maahan ja etsii kiviä, ei se sen ihmeellisempää ole. Karoliina korostaa kuitenkin, että kivien keräilyä "voi tehdä monessa muodossa monella tavalla", eikä se ole rajattu vain metsäkivien keräilyyn.


Lainauksia on editoitu yleiskielelle.

Teksti: Laura
Haastateltava, kuvat: Karoliina