Martinlaakson tarinoita 3

Martinlaakson tarinoita -juttusarjassa julkaistaan luovan kirjoittamisen kurssilla (ÄI12) syntyneitä tekstejä. Tässä osassa on toinen kattaus monologeja, joita toivoimme luettavan tänä keväänä koulun uuden studioteatterin avajaisissa. Ehkä tulevana lukuvuonna. Antoisia lukuhetkiä!

***

1.

Minulla on ollut epäilykseni tämän talouden järkipäisyydestä, mutta nyt minulle on todella varmistunut heidän olevan seinähulluja. Löysin juuri itseni sokeripalakiposta. Kuvittele äimistystäni! Jättäisitkö sinä ruumiin sokeriesi sekaan?

Minun koko tarkoitukseni on pitää asiat järjestyksessä! Kronologisessa sellaisessa, tietyt asiat tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Tätä nykyä meno on sietämätöntä, sitä mukaa kun huomaan menoa olevan - ei yhteen hetkeen pitäisi mahtua näin paljon asiaa. Tässä menee pää sekaisin pyörimättä ollenkaan, yhtäkään kierrosta suuntaan tai toiseen. Kello on ollut viittä vaille puoli kuusi jo ties kuinka pitkään. 

Minulle kun aika on pysähtynyt.

Olisin seinäkello jossain kaupungin toimistossa ja joku kyllä rahalla kiristäen laitettaisiin vetämään minut uudestaan. Ei niin täällä.

Olen vähän niin kuin vampyyri. Kenenkään verta en kuitenkaan menisi juomaan, vaikka minut laitettaisiin kaulaan, älä huoli, voi laittaa vapaasti. Se olisi oikeastaan hienoa, näkisi maailmaa enemmänkin kuin vain tämän sokerikupin reunojen yli tirkistäen. Mutta siinä mielessä, että aika ei kulu.

Ja siinäpä sitten menee tarkoitukseni! Tuskin ehdin mitään saavuttaa.

Mutta ehkä kuten kaikki nämä taiteilijat, joiden taulupahasilla onkin vasta heidän kuolemansa jälkeen jotain arvoa. Tai nämä uudesti muotiin nousevat tyylisuuntaukset. Vasta kun olen aikani tikittänyt, päätyy joku katsomaan, että onpa siinäkin kello ketjussa.

Vaikka toiveajattelua tämäkin. Tähän mennessä ei ole katsonut.

En haluaisi olla katkera. Jos katsoisi, niin olisipa minullakin jotain virkaa. Mutta että mikä heräteostos minäkin olen ollut! Koskaan kukaan mihinkään tähdelliseen käyttänyt, digikellojen tieltä pois pyyhkäisty ja aina liian yksinkertainen asusteeksi. Jos joku minimalismin perään haikaileva sattuisi löytämään, ehkä sitten. Käyttävätköhän ne tosin koruja ollenkaan.

Tämä toimettomuushan tässä pahinta on. Panisi joku viisarit taas pyörimään, kääntäisi oikeaan aikaan, ja tikittäisin oikein mielelläni, vaikkei kukaan katsoisikaan. Vietäisiin sulatettavaksi, antaisin tilaa uusille härpäkkeille, olisin kai niin tyytyväinen kuin sulautettuna metallina vain olla voi. Tätä ikuisuuksiin venyvää sekuntia en kuitenkaan jaksaisi.

No, kärsivällisyyttä minä kai tarvitsen. Eihän ole kulunut vielä minuuttiakaan!

Silti vain jostain syystä jo ruostun.

- Henna Hietanen

***

Ei ole helppoa olla ilman solurakennetta tai aineenvaihduntaa, minua ei edes pidetä elävänä organismina. Kyllä sitä luulisi, että minullakin saisi olla oikeus elää ja olla elävä, minulla on sentään omia proteiineja ja perintöä, jota levittää. Tämän lisäksi veitte elinympäristöni ja siksi olen joutunut lähtemään muuttoliikenteeseen. Ja nyt valitatte, että elän teidän elimistössänne. Jos totta puhutaan uskon, että te ansaitsette kaiken pahan, jota eloni aiheuttaa. Olette itsekin kuitenkin tappanut niin monia. Minä sentään olen virus, mikä teidän tekosyynne on? Mutta eniten minua ärsyttää teissä se kuinka ette tiedä nimeäni. Olen Covid-19, Corona virus ja haluan, että tukehdutte omaan P*skaanne.

- Roni Hyvärinen

***

Ulkoroskis

Tönötän ulkona kaikkina vuodenaikoina. Maisema ympärilläni on aina sama. Kyllähän se kyllästyttää pikkuisen. Päivien rytmiin tuovat vaihtelua ainoastaan jokapäiväiset ohikulkijat, jotka heittävät roskansa. Mukavimpia roskia ovat kuiva roskat, kuten esimerkiksi suklaapatukan kääre.

Mutta sitten on joukko roskia, joiden toivoisin menevän johonkin muuhun roskikseen. Ensinnäkään mikään ei ole kamalampaa kuin esimerkiksi smoothie, jonka viimeisetkin rippeet valuvat sisälleni.

En oikeastaan saa olla koskaan rauhassa, mutta on niitäkin hetkiä kun saan nauttia hiljaisuudesta, nimittäin öisin jolloin edestäni kävelee vain muutama hassu kävelijä.

- Saara Nylén

***

Maapallon monologi

Tämä ei voi jatkua näin. Ihmiset eivät ymmärrä, vaikka niille kuinka asiasta sanoisi. En kestä tätä niiden aiheuttamaa kuormitusta. Miksi teette näin? Miksi haluatte tuhota minut, vaikka olen teille antanut pelkkää hyvää? Olen antanut teille mannerta, jolle olette voineet rakentaa kotinne. Olen antanut teille vettä, jotta voitte elää. Mitä minä saan tästä hyvästä? En mitään muuta kuin tuhoutuneita metsiä ja muuta minua alistavaa.

Ymmärrän toki jotenkin teidän tekonne. Olenhan aiheuttanut maanjäristyksiä ja muita luonnon katastrofeja, mutta vain sen takia, että te olette kohdelleet minua kaltoin. Te olette myös osasyyllisiä tähän, itse asiassa olette syyllisiä kaikkeen pahaan, mitä täällä tapahtuu. Teidän pitäisi hävetä. Jos haluatte pelastaa ihmiskunnan varmalta tuholta, teidän täytyy kohdella minua arvoni mukaisesti. Älkää tuhotko elintärkeitä sademetsiä, vain sen tähden että saatte lisää tilaa viljelyksillenne. Älkää kasvattako päästöjänne, jotka saavat minut hikoilemaan kuumuudesta.

Te ihmiset olette kaiken pahan alku ja juuri. Ette ajattele muita kuin itseänne, ajatelkaa vaikka kaikkia eläimiä. Ajatelkaa vaikka minua! Kaikki kärsivät vain sen takia, että teillä olisi hyvä olla. Minä kärsin, siitä ei päästä mihinkään. Lopettakaa ennen kuin on aivan liian myöhäistä. Aikaa ei ole paljoa. Varoitan teitä. Kohta kärsivällisyyteni rippeet haihtuvat avaruuteen ja te olette mennyttä.

- Jenni Siidorov