Lukuviikon kirjavinkkaus: äikänope Iina ja taideope Heli vinkkaavat

Lukuviikko kutsuu kaikki suomalaiset juhlimaan lukemista!

Lukuviikko on Lukukeskuksen vuosittain järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, jota vietetään tänä vuonna 20.–26.4. Kevään 2020 poikkeusolojen aikana Lukuviikko on virtuaalinen lukemisen juhla, joka kannustaa kaikkia osallistumaan lukemalla sekä jakamalla luku- ja lukemiskokemuksiaan sosiaalisessa mediassa. Helpoin tapa osallistua on lukea! Rauhoita Lukuviikolla aikaa lukemiselle ja haasta tuttusi ja perheesi mukaan. #lukuviikko #lukuviikko2020 #luovuuttailmassa

Koottu ja lainattu tapahtuman sivuilta: www.lukuviikko.fi. 

Iina Heinilä, äikän ja S2:n opettaja 

Millainen lukija olet?
Olen aika hidas lukija, mutta kun rakastun kirjaan, yleensä joko henkilöhahmoihin tai kieleen, uppoudun ja ahmin helposti. Viimeksi näin kävi Pajtim Statovcin Bollan (2019) kanssa. Lumoavan kaunis kieli vei mennessään. Vaikutuin myös siitä, kuinka puristavaa surua tunsin lukiessani teosta. Ja sen jälkeenkin.

Luen yleensä kotimaista nykykirjallisuutta, lähinnä romaaneja. Aikuisiällä olen sukeltanut myös tietokirjojen maailmaan. Minulla on jo pitkään ollut kesken, varmaan siksi, että luen tätä kirjaa tabletilta e-kirjana, Hans Roslingin Faktojen maailma (2018). Se kannattaa lukea, varsinkin jos tapaa potea maailmantuskaa. Kirjan viesti on, että asiat ovat paremmin kuin luulet.

Olen koukussa äänikirjoihin. Kuuntelen aina kun mahdollista – työmatkalla, kauppareissulla ja imuroidessa. Äänikirjojen avulla voin “lukea” enemmän ja pääsen uutuuskirjoihin nopeasti käsiksi. Tällä hetkellä kuuntelen Kjell Westön Rikinkeltaista taivasta (2017), jossa kiinnostavaa on Helsingin kuvaus sekä ajankuva 50-luvulta nykypäivään. Jos kaipaan rauhoittavaa ja rentouttavaa olemista, valitsen kirjasta kuitenkin tekstiversion.

Lukuviikon kunniaksi vinkkaan luettavaksi Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian (2012–2013).

Mistä kirja kertoo?
Sarja kertoo homoyhteisöstä ja 80-luvun Ruotsista AIDSin saapuessa. Yksittäisten osien nimet paljastavat keskeiset teemat: 1. Rakkaus, 2. Sairaus, 3. Kuolema.

Tarina rakentuu pikkukylästä pakenevan Rasmuksen ja tukholmalaisen Jehovan todistaja -Benjaminin rakkaustarinan ympärille. Sarjassa seurataan myös heidän ihastuttavaa ystäväpiiriään.

Mikä kirjassa koukutti?
Näissä kirjoissa on niin mahtavia tyyppejä! Henkilöhahmojen puolella on alusta asti, mikä on ihanaa ja ihan kamalaa. Heti alussa lukijalle tehdään selväksi, ettei loppu ole onnellinen. Vaikka aika monesti tätä sarjaa lukiessa itkettää, usein myös naurattaa.

Gardell on ammatiltaan myös käsikirjoittaja, mikä näkyy kirjojen tyylissä. Leikkaukset ovat nopeita: kuolinvuoteelta siirrytään sujuvasti riehakkaisiin kotibileisiin. Näkökulmahenkilöt vaihtuvat tiuhaan, samoin kuin aika ja paikkakin. Välillä ollaan 60-luvulla lapsuusmuistoissa, toisinaan ennakoidaan tulevaa teho-osaston epätoivoa huokuvilla käytävillä.

Kenelle kirja sopii?
Jokainen, joka on tai on joskus ollut nuori voi varmasti löytää sarjasta jotain tuttua. Oman identiteetin rakentaminen, ystävyys ja rakkaus koskettavat meistä kaikkia, ainakin jollain tavalla ja joskus. Trilogia tarjoaa myös tavan kohdata ja käsitellä raskaita teemoja, kuten sairaus, kuolema ja läheisen menettäminen.

Ps. Trilogiasta on tehty myös kolmiosainen tv-sarja, joka on melkein yhtä hyvä kuin kirjaversio.

Heli Groschup, kuvis- ja draamaopettaja

Millainen lukija olet?
Luen enimmäkseen nykykirjallisuutta. Haalin kiihkeästi käsiini kohuttuja uutuuskirjoja ja haluan lukea ne heti. Toisaalta saatan pitää romaaneista taukoakin, jolloin luesken enimmäkseen tietokirjallisuutta teatterista, taiteesta tai selailen kuvia arkkitehtuurista ja muotoilusta.

Verkosta tai laitteilta luen lehtiä, sarjakuvia ja muuta silppua. Romaanit haluan lukea paperikirjoista. Äänikirjojen saatavuus on lisännyt minun kohdallani tekstien määrää, sillä nyt voin kuunnella kirjaa vaikkapa ulkoillessa.

Tykkään tarinoista, jotka puhuttelevat vahvasti tunteita, sisältävät kiinnostavia henkilökuvia tai avaavat mielenmaisemia. Viihdekirjallisuutta jaksan harvoin lukea alkua pidemmälle ja välttelen tiiliskivikirjoja.

Taidekirjoista suosittelen taiteilijaelämäkertoja vaikkapa Kalervo Palsasta, Andy Warholista tai Pablo Picassosta. Heidän tarinansa tarjoavat värikkäitä elämänvaiheita, seksiä, nautintoaineita ja narsismia eli railakasta taiteilijaelämää. Valitsen kuitenkin vinkkilistalle romaanin Emma Clinen Tytöt vuodelta 2016. Uskoisin sen imaisevan mukaansa lukioikäisiä ja se puhutteli aikuistakin.

Mistä kirja kertoo?
Kirjassa tutustutaan ajelehtivaan nuoreen tyttöön, joka muuttaa tyttökommuuniin ihastuksensa perässä. Kommuunin villeys ja vapaus vie tytön mukanaan, eikä entinen elämä maistu enää miltään. Pian tapahtumat alkavat kärjistymään, ja pahuus ottaa valtaa.

Mikä kirjassa koukutti?
Kirja on tiivistunnelmainen ja julma, loppuun asti kiihkeä. Se sijoittuu Kalifornian auringon alle ja pohjaa löyhästi vuoden 1969 tositapahtumiin. Kirjassa seurataan erityisesti nuoren tytön kasvutarinaa, ja siksi antaa ymmärrystä siitä, miten nuori mieli voi ajautua vääriin valintoihin ja hukata itsensä.

Kenelle kirja sopii?
Kirja imaisee mukaansa lukijan, joka etsii kirjoista muutakin kuin hupia. Se kertoo myös yksinäisyydestä ja siitä seuranneista tapahtumista, eikä jätä lukijaansa välinpitämättömäksi.

Teksti: Iina Heinilä ja Heli Groschup

Tiiliskiven kokoisia kirjavinkkauksia

Turhan usein vähäinen sivumäärä tuppaa olemaan monelle ainoa kriteeri äidinkielenkurssille luettavaa
kirjaa valitessa. Mitäpä jos tämän tuhat vuotta kestävän koronasirkuksen aikana käyttäisit lisääntyneen
vapaa-ajan hyödyksi ja haastaisit itsesi? Lue kirja, ja tee se ihan vain itseäsi varten! Haasta itseäsi
vähän lisää ja lue älyttömän pitkä kirja! Sivumäärältään sellainen, johon et ikinä koskaan milloinkaan
tarttuisi tavallisen arjen kiireiden keskellä ja jonka lukemisen jälkeen voit oikeasti sanoa ylittäneesi
itsesi. 

Ai että miksei mikä vaan kirja, vaan juuri kohtuuttoman kokoinen järkäle? Siksi, että tunnelma useita
satoja sivuja kestävässä tarinassa on melkeinpä aina erilainen kuin lyhyemmissä romaaneissa. En
tietenkään väitä, että kaikki tiiliskiven kokoiset romaanit olisi loistavia, mutta useimmiten niihin on
käkeytynyt jotain ainutlaatuista, jota ei lyhyemmissä romaaneissa ole. Fiilis satoja sivuja kestäneen
kirjan jälkeen on ihan super hyvä! Jättiläisromaania voisi ehkä verrata monta tuotantokautta kestävään
Netflix-sarjaan. Tässä muutama vinkkaus loistavista tiiliskivistä:

Hanya Yanagihara,  Pieni elämä (2015) 

sivumäärä: 937

"Varaudu siihen, että Yanagiharan romaani vie järkesi, jäytää sydäntäsi ja kaappaa elämäsi hallinnan."

• Aamulehti

Pieni elämä on aivan loistava romaani, jos tuntuu ettet vielä ole saanut maailmantuskassa vellomisesta
tarpeeksi. Kaikki maailman hyvyys ja pahuus on saatu kiedottua uskomattoman kauniiksi
kokonaisuudeksi tähän palkittuun ja mielipiteitä vahvasti jakavaan romaaniin. Tarina kertoo neljästä
New Yorkissa asuvasta ystävyksestä, jolla erityisesti yhdellä on rankka ja ahdistava menneisyys, joka
teoksen edetessä paljastuu lukijalle vähitellen. 

Romaani on ristiriitainen, synkkä ja uskomattoman kauniisti kirjoitettu teos ystävyydestä,
salaisuuksista, menneisyyden painosta ja toivosta. Hirveästi itse juonesta ei voi kertoa spoilaamatta
mitään, mutta teos on ehdottomasti kaikessa kauheudessaan lukemisen arvoinen. Varoituksen sanana
kuitenkin, että kirja sisältää hyvinkin graafisia kohtauksia väkivallasta sen kaikissa muodoissa. Jos
sellaisesta tietää ahdistuvan helposti, jätä tämä tiiliskivi mieluummin lukematta ja lue vaikka
seuraavana esittelemäni Tikli.

ps. Romaani on ollut osana myös jääkiekkoilija Kevin Lankisen lukupiiriä! Muita jääkiekkoilijan
lukulistalla olevia kirjoja löytää ympäri somea tunnisteella #lankisenlukupiiri

Donna Tartt,  Tikli (2013) 

sivumäärä: 895

 “You can look at a picture for a week and never think of it again. You can also look at a picture for a second
and think of it all your life.”

• Donna Tartt, The Goldfinch

Tikli on mieleenpainuva romaani menetyksestä, taiteesta, rikollisuudesta ja ystävyydestä. Pääosassa
on kirjan alussa vasta 13-vuotias Theo Decker, joka menettää äitinsä taidemuseossa tapahtuvassa
terrori-iskussa. Museosta Decker nappaa mukaansa Tiklin, pienen lintumaalauksen, jonka Carel
Fabritius maalasi vuonna 1654. Maalaus kulkee romaanissa motiivina koko tarinan läpi, päähenkilön
nuoruudesta aikuisuuteen. 

Voi kuulostaa tiivistettynä tylsältä, mutta on oikeasti kaikkea muuta. Mukaan mahtuu Las Vegasia,
New Yorkia, huumeita, takaa-ajoja ja hienosti kirjoitettua dialogia. Kaiken lisäksi romaani on koostaan
huolimatta hyvinkin helppolukuinen! Vaikeita aiheita on tässäkin kirjassa, mutta huomattavasti
kevyempänä ja huumorilla höystettynä. 

Lisää vinkkauksia tiiliskiven kokoisista romaaneista tulossa myöhemmin!


Teksti: Reetta

Ykköset tutustumassa Martinlaakson kirjastoon

Niin sitä vaan lähti taas uusi lukuvuosi käyntiin!

Ensimmäisten viikkojen aikana me kaikki ykköset kävimme äidinkielen kurssilla tutustumassa Martinlaakson kirjastoon. Osalle Martsarin kirjasto oli täysin uusi tuttavuus, mutta osalle, kuten meille, kirjasto oli jo ennestään tuttu.

Suomalaiset tunnetaan aktiivisesta kirjaston käyttämisestä, joka on meidänkin mielestämme loistava juttu. Ensinnäkin kirjastosta saa lainattua kirjoja, joten luonnonvaroja ja omia rahoja ei tarvitse tuhlata siihen, että saa ostettua uutuuskirjat omaan hyllyynsä. Kirjojen lainaamisen lisäksi kirjasto tarjoaa loistavat tilat esimerkiksi opiskeluun. Jos kotona ei löydy omaa rauhaa ja hiljaisuutta, kirjastosta sitä löytää varmasti. Kirjastosta saa helposti lainattua myös musiikkia, leffoja ja lautapelejä, ja vaikka mitä muuta! Kokeilepa kirjoittaa Helmet-sivuston aineisto hakuun vaikkapa ukulele tai kävelysauvat. Voit yllättyä siitä mitä kaikkea kirjastosta voi löytää! Tässä kohtaa on myös hyvä muistuttaa, että tämä kaikki on tosissaan ilmaista. Ihan sairaan mahtava juttu!

Meille ykkösille kirjasto vierailuun sisältyi kirjaston omia tehtäviä sekä äidinkielen tunnilla itse valitun lukukirjan genreen liittyviä ryhmätöitä. Meillä genreinä olivat rakkausromaanit ja dekkarit. Ne, joilla ei kirjastokorttia vielä ollut, saivat sen viimeistään tässä vaiheessa hankittua ja tutustuivat kirjaston toimintaan muutenkin. Retki kirjastoon oli kivaa vaihtelua tunnilla istumiseen, jäi hyvä mieli!

Kuvat ja teksti: Reetta Salovirta, Noora Köykkä, Matleena Vaara 18D