perjantai 3. syyskuuta 2021

Perjantaiessee: Is there anybody out there?

Beep


Beep


Beep


The woman slouching in her chair seemed to be ignoring the monotone beeping coming from the control panel in front of her. She fidgeted with the sleeve of her Starfleet Science Officer uniform, deep in thought. She and her crew were on a mission, trying to find intelligent life. 


The lab was dimly lit and almost empty. She had volunteered to take the ”night” shift, and the others were currently fast asleep. For the sake of maintaining some normalcy, the ship would artificially replicate the day-night cycle on Earth, but someone had to stay awake, in the case that their radars caught something. 


She knew it was mathematically improbable, almost impossible, that she and her crew would be the ones to receive a signal. Humans were the only known species to have the technology to build communication devices, let alone travel in space. It was hard for life to develop, even on Earth. The conditions had to be just right, and it seemed like a miracle that humanity was able to evolve. 


She also knew that considering the grand scheme of things, it was also almost impossible, that there was no one else out there. There had to be life, in some form, out there. It might look different, and maybe they wouldn’t even recognise it as life at first, but there had to be something! Right?


Beep


Beep


Nevertheless, there was a certain comfort in not knowing, she thought. There was a certain beauty to it. Since the dawn of time, humankind had looked to the stars with curiosity and empathy. Ancient civilisations had assigned meaning and power to the stars above, finding purpose and comfort in them. When they had the means, they had sent satellites and signals to the vast emptiness of space, attaching messages and greetings full of life. Even if her ship failed its task, the search would continue. As long as there were people around, they would call to the stars: 


”Is there anybody out there? You are not alone.” 




Teksti: Aada

tiistai 31. elokuuta 2021

Erasmus+-hanke kokoaa yhteen viisi maata

Kun viisi STEAM for all - projektin maata esittelee omaa kouluaan ja kulttuuriaan toisille opiskelijoille ja opettajille, kaikuu etäyhteyksien kautta fadoa Portugalista, näemme  polkupyöräreittejä Hollannista, kuulemme aidon kebab-annoksen reseptin ja rehtorin esittämän rakkauslaulun Turkista ja Björkin musiikkia Islannista ja soitamme Suomesta Robinin biisin Suomesta. Tutustuminen toinen toistemme kulttuureihin alkoi verkon välityksellä huhtikuussa 2021.

Korona siirsi Erasmus+Steam for all -hankkeen matkojen järjestämistä vuodella eteenpäin, mutta korona ei estänyt jäsenmaiden yhteydenpitoa nykyaikaisin menetelmin. Ihan ilman kommelluksia etäkokous ei sujunut, mutta pienien teknisten haasteiden jälkeen kaikki ruutujen takana olevat opettajat ja opiskelijat onnistuivat pitämään oman maansa esittelyn. Kokouksen juontajana toimi rehtorimme Salme Sulander, joka sai aikaan juonnoillaan kaikkien iloksi "euroviisutunnelmaa". 

Hankkeen tarkoituksena on yhdistää tiedettä ja taidetta luovasti ja ennakkoluulottomasti seuraavien kahden vuoden aikana. Suomeen saapuvat vieraat tutustuvat lukiomme teatteriin ja teatteritekniikkan mahdollisuuksiin, Turkissa opiskelemme digitaalista tarinankerrontaa ja 3D-kuvanveistoa, Alankomaissa ohjelmassa tulee olemaan digitaalista grafiikkaa, Portugalissa tarjotaan robotiikanopetusta ja elokuvantekoa Dronen avulla ja  Islannissa luvassa on mm. musiikkiteknologiaa. 

Martsarin opiskelijoita on hankkeeseen liittyvillä ulkomaanmatkoilla yhteensä mukana n. 30 ja vieraiden saapuessa Suomeen keväällä 2023 pääsemme kaikki nauttimaan iloisesta ja kansainvälisestä Erasmus-tunnelmasta. Tuskin maltamme odottaa, että ensimmäiset opiskelijat jo pääsevät maailmalle oppiin!

Kuluvana syksynä Erasmus-ryhmät kokoontuvat suunnittelemaan tulevaa, ja koronarajoitusten salliessa miettimään yhteistyömahdollisuuksia maiden kesken.

Teksti ja kuvat: STEAM-opettajat




Ihan lumalla

Anniina ja Iida aloittivat Martsarissa syksyllä 2018 ensimmäisellä virallisella lumalinjalla. Anniina on yliabi ja Iida on abi ja vietti vaihtovuoden Chilessä. 



Haastateltavat Anniina ja Iida ovat kovimman luokan tieteilijöitä. Jos kemman luokan lähellä liikkuu, kannattaa varoa noita huimia valkotakkeja suojalaseineen. 

Mikä on lempimolekyylisi?

Anniina: Etanoli, sillä se muistuttaa koiraa. 

Iida: Vesi, sillä se näyttää Mikki-hiireltä. 


Mikä Suomen kala koet olevasi?

Iida: Ruutana, sillä sen energiantuottotapa on poikkeuksellinen. 

Anniina: Kampela, koska se vaan makaa. 


Mikä on lempivärisi aallonpituus?

Anniina: 525-565 nm

Iida: 500-520 nm


Minkä litosföärilaatan päälle haaveilet matkustavasi?

Iida: Nazcan laatta, sillä Pääsiäissaari Rapa Nui on vielä näkemättä. 

Anniina: Tyynenmeren laatta. Uudessa Seelannissa on kuvattu Hobitit ja Taru Sormusten Herrasta -elokuvat. 


Millä matemaattisella kaavalla lempieläimesi tilavuuden voi ratkaista?

Anniina: 4pir^3/3. Sammakot on melkein palloja. 

Iida: pir^2*h/3. Pingviinit näyttää vähän kartioilta, eiks nii?


Miksi hait juuri Martsarin lumalinjalle?

Iida: Halusin keskittyä luonnontieteiden opiskeluun ja Martsarissa on kaikkia mielenkiintoisia niihin liittyviä kursseja. 

Anniina: Luonnontieteet tukevat jatko-opintosuunnitelmia ja Martsarin tieteilijät ovat omaa luokkaansa. 


Miten olet viihtynyt täällä?

 Anniina: Hyvin! On paljon samanhenkistä porukkaa ja laadukasta opetusta.

Iida: Muy bien! Martsarista on saanut paljon hyviä kavereita ja koulun yhteishenki on erinomainen. 


Mikä on kivoin lukiomuistosi?

Iida: Lontoon reissu luokan kanssa oli tosi hieno kokemus. Bi10 lajintuntemuskurssin retki Luukkiin oli myös legendaarinen.

Anniina: Wanhat ja abitelttailu olivat kivoja kokemuksia. Myös retki Suomen hienoimpaan kaupunkiin Turkuun oli viihdyttävä. 


Mitä odotat kesälomalta?

Anniina: Sivistyneitä illanistujaisia kavereiden kanssa. 

Iida: Kalsitriolin muodostumista mökillä Naantalin Auringossa. 



Tieteellistä kesää toivottavat Iids ja Ankkis

Älkää ottako tätä haastattelua liian vakavasti, se tehtiin vapaapäivänä. 

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Päätoimittajan jäähyväiset

 Martsarilaisen päätoimittaja Laura on valmistumassa tänä keväänä ja jättämässä Martsarin jälkeensä. Haastattattelimme häntä vielä viimeisen kerran, ja kysyimme terveisiä tulevalle toimitustiimille. 


Minkälainen on ollut roolisi Martsarilaisen päätoimittajana?

- Jaa a. En ollut pitkään edellisen päätoimittajan alaisuudessa, joten en saanut kovin hyvää kuvaa siitä, miten käytännöt ja vastuut menivät. Olen vain pitänyt hauskaa päätoimittajan roolissa. Tottakai päätoimittajalle lankesi tehtäväksi esimerkiksi vuosikertomus.  


Minkälaista päätoimittajana oleminen on sitten ollut, jos sinulla ei ollut siitä selvää käsitystä etukäteen?

- Pakko sanoa, että vaikka mulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä tein, niin päätoimittajan nimikkeen tuoma vastuu motivoi tuottamaan sisältöä ja ideoimaan uutta (vaikka kaikkea ei koskaan saanutkaan aikaiseksi). 


Onko sinulle jäänyt mieleen jotain hauskoja tai mielenkiintoisia asioita ajaltasi toimituksessa, jotka haluaisit jakaa muille?

- Muistan että joskus tapeltiin viimeisistä juuressipseistä toimituksen kanssa opettajien hihittäessä vierellä. Muistan myös, kuinka toimitus oli täynnä pelottavia, kaiken osaavia ja tietäviä abeja aloittaessani siellä ykkösellä.    


Miten nämä poikkeusajat ovat vaikuttaneet lehden toimintaan?

- Korona-ajan alkuvaiheessa lehden tuottavuus oli aika hyvää normaaliin aikaan verrattuna. Kun ihmiset jäivät harrastuksitta, oli toimituksella enemmän aikaa ja energiaa lehdelle. Sitten taas syksyllä ihmisten into vähän lopahti, ja sisällönkin tuotto laski. Ainakin itsestäni on tullut aika innoton zombi koronan aikana. 


Etäopetusjaksojen aikana kuitenkin nähtiin lehdessä monia piristäviä julkaisuja, kuten Kotona koska korona -sarjiksia. Miten nämä syntyivät?

- Ehkä mulla oli vaan liikaa vapaa-aikaa. Aa, muuten niille jotka ei tiedä, käytin nimimerkkiä Peura sarjisten tekoon, koska ne oli mun mielestä liian säälittäviä julkaistavaksi omalla nimellä. Jos ne on jonkun päivää piristänyt, niin ihan hyvä vaan.


Mitä vielä haluaisit sanoa seuraavalle päätoimittajalle ja toimitustiimin kokoonpanolle? 

- Jos ihmisillä on lehteä tehdessä hauskaa, tekee toimitus työnsä oikein. Pitäkää vastaisuudesskin hauskaa älkääkä stressatko. 


Vielä viimeisiä sanoja? 

- Kaikille lukion pikkusille voin sanoa, että toimitustiimi on mukavaa porukkaa ja sitä vetää kivat opettajat. Jos kiinnostaa kirjoittaminen ja media, tai ihan vaan opettajien tuomien eväiden syönti rennossa tunnelmassa, niin liittykää vaan rohkeasti mukaan! 

Teksti: Aada

Aada ja Laura aloittivat ykkösellä
Martsarilaisen toimituksessa.












perjantai 23. huhtikuuta 2021

Vaihto-oppilasvuosi Chilessä

 Hola!


Lähdin melkein kaksi vuotta sitten Chileen vaihtoon. Miksi Chile? Niinpä, hyvä kysymys. En oikein itsekään tiennyt aluksi, miksi sinne lähdin :D  Alkuperäinen plääni oli lähteä vaihtoon Yhdysvaltoihin erään tuttavaperheen luo, mutta se suunnitelma peruuntui heidän puolesta. Siispä koulumme rehtori Salme ehdotti Chileä, jossa hänen tutun tuttu asui ja järjesti koteja vaihto-oppilaille. Chile vaikutti mielenkiintoiselta espanjan kielen sekä latinokulttuurin takia. Myös ilmasto olisi lämmin ja Suomen talven aikana Chilessä olisi kesä. Chileen lähti lisäkseni koulumme toinen oppilas Ilona. Kaupunkimme nimi oli Curicó ja se sijaitsee Keski-Chilessä kahden tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Santiagosta.  Asuimme Ilonan kanssa aluksi eri perheissä, mutta kuukauden jälkeen muutin Ilonan perheeseen oman perheeni ongelmieni takia. (Niistä lisää blogissani iidamaailmalla.blogspot.com, jota kirjoitin vaihtovuoden aikana.)




Meidän perheeseen kuului kolme koiraa, kuusi kissaa, kaksi siskoa sekä vanhemmat Juan & Erika. Kulttuuri Chilessä oli tosi erilainen ja paljon läheisempi kuin Suomessa. Aina tervehdittäessä annettiin poskisuudelmat ja kuulumisia kyseltiin paljon enemmän. Aluksi se oli ehkä hieman ahdistavaa, mutta siihen tottui nopeasti. 


Valparaison satamakaupunki


Koulupäivät olivat aika raskaita, sillä päivät olivat pitkiä (8-16.30) ja opetus oli tietysti espanjaksi. Siellä piti käyttää myös koulupukuja, mikä tuntui aluksi oudolta. Koulupuku ei kuitenkaan ollut mikään pahin mahdollinen, mutta mieluummin olisin pitänyt omia vaatteita. Erikoista oli se, että välillä oli Día del Jeans -päiviä, jolloin kouluun sai tulla omilla vaatteilla, mutta siitä ilosta piti maksaa 100 pesoa eli noin 10 senttiä. Rahat kerättiin ilmeisesti koulun vanhempainyhdistykselle, mutta tuntui hassulta maksaa omien vaatteiden käyttämisestä kun itse kouluvaatteet olivat maksaneet jo jonkin verran. Koulussa oli kuitenkin ihan kivaakin välillä; tehtiin luokan kanssa pari retkeä ja oli talkoopäiviä. 


Meidän luokka


Joulukuussa lähdimme luokkamme kanssa matkalle Barilocheen, Argentiinaan, jossa tutustuimme maan diskokulttuuriin sekä kauniisiin maisemiin. Matkustimme myös perheemme kanssa eteläiseen Chileen Pucóniin tulivuoria ihastelemaan. Teimme myös Ilonan kanssa kahdestaan matkan pohjoiseen La Serenan -rantakaupunkiin. 



El Calafate -jäätikkö Argentiinassa


Torres del Painen kansallispuisto eteläisessä Chilessä


San Pedro de Atacaman aavikko



Lokakuussa meidän piti käydä Ilonan kanssa pääkaupungissa Santiagossa vahvistamassa opiskelijaviisumimme. Samana päivänä Santiagossa alkoi eräänlainen sosiaalinen vallankumous. Metrojen lippujen hinnat olivat nousseet ja se oli viimeinen pisara hallitukseen kyllästyneelle kansalle. Ihmiset aloittivat valtavat mielenosoitukset sekä tuhosivat julkisia rakennuksia. Poliisi ja armeija puuttuivat mielenosoituksiin, ehkä vähän liiankin väkivaltaisesti. Olimme tapahtumien alkuhetkellä metrossa, joka lakkasi yhtäkkiä toimimasta emmekä tienneet mistään mielenosoituksista. Päästiin kuitenkin metrosta pois ja kaduilla valtasi sekasorto. Vasta bussimatkalla takaisin Curicóon saatiin tietää mistä oli kyse. Mielenosoitukset jatkuivat koko vuoden ympäri maata. Nyt sosiaalisista ongelmista on alettu puhumaan siellä enemmän ja kohta maahan tehdään uusi perustuslaki. Tämänhetkinen perustuslaki on 60-luvun Pinochen sotilasdiktatuurin ajoilta. 


Santiago



Maaliskuussa palattiin taas kouluun ja ehdimme olla koulussa huimat 2 viikkoa ennen kuin korona hääti meidän pois. Chilestä lähtö oli kyllä yksi iso säätö. Kaikki lennot oli myyty loppuun ja ne olivat superkalliita. Lisäksi lennot, jotka olimme ostaneet, peruttiin. Soitimme jopa Santiagon Suomen suurlähetystöön, jos he olisivat löytäneet meille reitin Suomeen. Saatiin kuitenkin lopulta lennot ja päästiin turvallisesti kotiin. Tosin Santiagon lentokentällä matkalaukusta piti heittää pari kiloa tavaroita pois…


Vaihtovuosi oli kokonaisuudessaan tosi hieno kokemus, vaikka se keskeytyikin ikävästi. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja opin puhumaan espanjaa sujuvasti. Maailmankatsomus avartui ja näkemykset omasta tulevaisuudesta selkiytyivät. Sain myös toisen perheen, johon pidän edelleen säännöllisesti yhteyttä. 


Suosittelen vaihtoon lähtöä niille, jotka eivät pelkää pieniä haasteita, mutta ovat valmiita vastaanottamaan uusia kokemuksia. Vaihtoon voi lähteä myös yliopistossa eikä vaihto työelämässäkään ole poissuljettu.


Iida Parvinen  


tiistai 2. maaliskuuta 2021

Kuvataiteen lukiodiplomit ehtivät valmistua juuri ennen etäaikoja

Mediassa on uutisoitu runsaasti taito- ja taideaineiden lukiodiplomien uudistuksesta. Lukiodiplomeja on ehdotettu jopa osaksi ylioppilaskirjoituksia, ja Opetushallitus on kerännyt viime viikkojen aikana asiasta lausuntoja. Diplomien arvostus on ollut joka tapauksessa nousussa, ja toivottavasti se rohkaisee lisää nuoria tekemään omasta harrastuneisuudestaan lukiotasoisen päättötyön.

Martsarissa on aina tehty lukiodiplomeja valtakunnallista keskitasoa enemmän. Tänä vuonna kuvataiteen diplomeja ilmoittautui tekemään kymmenen, mikä on meillä hieman normaalia pienempi määrä. Suosituimpana vuonna kuvisdiplomeja kertyi lähes 20.

Diplomiaiheiden teemoja olivat raha, puu, eliöt ja oliot, keräily sekä tulevaisuuden visiointi. Opiskelijoilla oli mahdollisuus tarttua aiheeseen millä tahansa materiaalilla, tuottaa joko käyttöesineitä tai taide-esineitä, hyödyntää perinteisempiä tai uudempia kuvataiteen menetelmiä. 

Aaron Paakinaho päätyi kokeilemaan kuvanveistoa puusta. Hänellä oli käytössään tavalliseen työkalupakkiin liittyvät välineet, mutta matkan varrella puun työstö osoittautui työlääksi, ja Aaronin oli hankittava lisää työkaluja. Työstötaidot kehittyivät matkan varrella, ja lopputuloksesta tuli mieluinen pääkallosta aiheensa saanut teos. Inspiraatiota teoksiin Aaron sai taiteilija Aimo Katajamäen töistä. Aaron kokosi valmistusprosessista huumorilla sävytetyn videoportfolion. 

Akryylimaalaus kankalle oli ehdottomasti suosituin tekniikka tekijöiden keskuudessa. Suurikokoisimmat teokset maalasivat Emilia Kallio (Puu) ja Reetta Pehkonen (Raha). Heidi Varhee maalasi kolmiosaisen teoksen tehtävästä "Eliöt, oliot". Heidille eliöteema toi mieleen kuolemisen, maatumisen ja luontoon palautumisen. Teoksen kahteen osaan on myös kuvattu peto-saalis -suhdetta ja kuva-aiheiksi päätyi mm. jänistä jahtaava kettu.


Portfoliossa kuvataan valmistusprosessia, teoksen taustoja ja yhteyttä taiteen kenttään. Monille diplomitekijöille inspiraatio omaan tekemiseen ei suinkaan löydy perinteisestä kuvataiteesta vaan nykykulttuurin kuvista kuten mangasta, somekuvista, elokuvista ja animaatioista sekä graffiteista. Greete Pell haki öljyväriteossarjan aiheensa muistoista ja toteutti sen värikkään naivistisella tyylillä. Raha-teema kiinnosti Reem Ismaelia ja Nadira Harakowia ja eliöt Achin Uceloa. 

Lukiodiplomikokonaisuuteen kuuluu näyttelyn järjestäminen. Lukiomme siirtyi kuitenkin etäopetukseen marraskuussa, joten näyttelyä ei ole voitu toteuttaa. Onnittelut silti kaikille diplomin suorittaneille!

Teksti: HG

Kuva: osa Emilia Kallion portfoliosta


Hei hei Martsarin abit!

"CoronAbi". Se on painettu tämän vuoden kokelaiden huppareiden miehustaan. Poikkeuksellinen vuosi on vaatinut erityistä joustoa, kärsivällisyyttä, epävarmuuden sietokykyä, kekseliäisyyttä ja sisua – eikä vähiten juuri abiturienteilta. Onneksi vuoden alussa abijumalat pääsivät hetkeksi laskeutumaan maan päälle ja nauttimaan lähiopetuksesta ja toisistaan. Penkkareita juhlistettiin etänä, kun upea abigaala striimattiin koko koululle.

Haikein mutta luottavaisin mielin laskemme teidät, rakkaat abiturientit, lukulomalle ja toivotamme kaikkea hyvää niin tuleviin yo-kirjoituksiin kuin niitä seuraaviinkin seikkailuihin! Toivottavasti kokoonnumme nostamaan maljat yhdessä vielä ennen kesää!

Hei hei Martsarin abit! <3

Kuvat: Joonas Brinck ja muut abit