Kuva: Peura
Ken lienee se seesteistä esittävä ihminen
leikkimässä menneisyydellään,
verraten itseään tietynlaiseen eläjään?
Identiteetin leimaa heitellen lienee
henkilö eksynyt ennen minnekään etenemistäkään.
Sellainen henkilö elää pelastuksen spektristä
erittäin etäällä ehtimättä seuraamme
etenemättä kirien, keskuutemme,
keskellemme, elämiimme, sieluihimme,
Meiksi itseksemme
Yksi meistä
Tervetuloa!
Menneisyyttä mietiskelemättä
mieluummin eläisin hetkessä.
Itse asiassa siten elää jokainen.
Se hetki vain menee pikaisesti,
ellei siirrä silmiään siitä, mitä ei näe.
Ainakaan vielä.
Mietimme liikaa menneitä sekä sitä,
mitä ehtisimme vielä miettiä pitkäänkin
esittämättä kiinnostusta siihen, mikä liikkuu edessämme.
Keskuudessamme.
Meissä itsessämme
Yksi meistä
Ensimmäisessä säkeistössä esittelemäni henkilö
ei liene erilainen tapaus siitä, mihin viittasin.
Mutta sitä miettiäkseni en mene menneisyyteen,
siihen hetkeen, jossa luit sen tekstin.
Me elämme hetkessä.
Ja pian se hetki menee silmiemme edestä.
Siihen viittaaminenkin rikkoo identiteettini.
Ehkä se seesteistä esittävä olenkin minä.
Hetkestä toiseen elin elämääni
Keskuudessanne
Teissä itsessänne
Yksi teistä
Vain hetken verran.
Lapsinero Leo kertoi lellikkinsä
Napero nakkeli sanoja tarkkaan
ajatellen alkusointuja ja sanomaa
samaan aikaan raatelematta sanan tavoitetta.
Leo, kertokaahan mielikuvituksestanne.
Miten mietteet etenevät mielessänne?
Samaa asiaa saan aina vain
kuulla kysyttävän. Hyvin tylsä kysymys,
jonka toit ilmoille olettaen osaavani
vastata sanatarkasti
ikusiseen kliseeseenne.
Massiiviset pahoittelut, pienokainen
kai kaivamme maahan sellaisen
suurikokoisen montun, johon
survomme tuon huonon suosionosoituksen
En rehellisesti mietteeni ilmaisten
ylipäänsäkään ymmärrä, mitä
aiotte saada aikaiseksi vastauksillani,
sillä mitään miettimättä päästäni päästämää
älköön käytettäkö runouden A:na ja O:na.
Pakanat palvonevat kaikkia sanojani.
Leo, aiomme palata aivan pian asiaan,
sanon vain anagnostille pari sanaa.
Älkää suotta,
Olen loputon.
Leon paisunut kallo taitaa vaahdota varsin
mahtailevista ajatuksista tavoitteena saada
itsensä pitämään minäänsä isompana kuin on.
Vaikka narsistit saavat minussa aikaan raivoa,
jatkakaamme haastattelua nauraen pakotetusti.
Hei Leo, edetkäämme keskustelussa,
täytyy kysyä lisää tylsiä kysymyksiä
Arvostan aitoutta vaan palvomalla
saat aikaan vain harmia kaikille.
En mene halpaan helposti,
siis anna mahdollisen raivon vapautua
ja haastattele haistatellen päin näköä
kätkemättä pään sisäistä kiehuntaa.
Leo te ette…
-
Arvostan aitoutta
siinä, missä sinäkin.
Vaan valkoiset valheet
saattavat valaista ankeaa
atmosfääriä parantaen taakkaa
Kirkkauden ilmetessä keinotekoiseksi
ajautuu huijattu ankeampaan atmosfääriin.
Maailman valo kajastaa vain havaittavia aaltoja.
Kavuttuaan aikansa askelmia aivan tappiinsa asti
alkavat astinlaudat ajan kanssa palata takaisin
alas, alas, alas kauemmas kauniista latvasta
ajaen ahdistuneen aikaistakin pahempaan
ankeuteen. Saa astua takaisin maahan.
Tajuan sanomasi tarkasti vaan
kaikkien ei tarvitsisi alkaa
hajottamaan autuutta
paloitellen valkeita
valheita, ja…
-
Olkoon
maa
ta-
saan-
tuu.
Maailma on ankea, mutta kaikki sanani ovat vain ajatuksia.
Ajattele, miten tahdot.
Elä
Nyt ja aina.
Jaaha, aikahan katosi aivan
silmiemme edessä.
Tahdotko sanoa lukijalle vielä jotain?
Oikeaa onnea eivät ankeat faktat kaada.
“Halusin kokeilla jotakin aivan uutta”, Taika sanoo valitessaan lukioon draamalinjan yleislinjan sijaan.
Taika Malvela on aloittanut tänä syksynä lukion Martinlaaksossa. Koulun alku toki jännitti, mutta koulu on vaikuttanut mukavalta. “En tuntenut koulusta ketään, ja mietin, millaisia ihmiset ovat pääkaupunkiseudulla ja etenkin uudessa koulussa”, Taika toteaa. Koulua hän kävi ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen luokkaan asti Otalammen koulussa Vihdissä. Perhe kannusti Martinlaakson lukioon lähtemistä, vaikka tosin matka on pitkä. Isovanhemmat olivat suositelleet Vihdin lukiota mutta matka käy Martinlaaksoonkin kätevästi samalla kyydillä vanhempien matkalla töihin.
Taika istuskelemassa lukion käytävällä. |
Vaikka Taika valitsi draamalinjan, hän kertoo, ettei hänellä siitä ollut juurikaan kokemusta. “Se vaikutti kivalta ja mielenkiintoiselta, sekä uskon sen tuovan minulle esiintymisvarmuutta”, hän kertoo. Linjalle haettiin myös innokkaita kirjoittajia, ja sitä Taika onkin.
Harrastukset ja vapaa-ajan tekemiset ovat vaikuttaneet elämään
Kuvataide on ollut suurena osana Taikan elämää kirjoittamisen ohella. Kuusi vuotta sitten Taika oli löytänyt sarjakuvakerhon, jossa nämä molemmat yhdistyivät. “Kehossa teimme sarjakuvia. Saimme piirtää ja kirjoittaa ne itse, eikä se ollut mikään kuvataidekoulu, vaan enemmän vapaata työskentelyä”, hän kertoo.
Muita harrastuksia ovat olleet muun muassa yleisurheilu. “Harrastin sitä noin 11 vuotta, mutta lopetin, koska se ei ollut enää mun juttu ja kilpailutilanteet olivat stressaavia”, Taika kertoo. Hän kertoo aloittaneensa yleisurheilun jo niin nuorena, ettei se ollut oma valinta. Taikan isä oli ollut myös yleisurheilija, minkä takia hän oli vienyt Taikan jo pienenä kentälle harjoittelemaan. “Tykkäsin eniten 200 tai 300 metrin juoksusta, mutta kiekonheittokin oli välillä ihan ok”, Taika toteaa.
Muuten vapaa-ajalla ilman harrastuksia tai koulua Taika tykkää piirtää tai lukea. “Yleensä luen trillereitä tai muita erikoisia kirjoja, jotka vaikuttavat mielenkiintoisilta.” Hän kertoo myös katsovansa jonkin verran televisiota. “Katson yleensä Salkkareita tai jotakin rikostutkintaa kuten murhaohjelmia. Sekin vaihtelee paljon”, hän mainitsee ohimennen.
“Unelmoin matkustamisesta”
Taika kertoo haaveilevansa matkustamisesta, sillä hän ei ole tähän mennessä päässyt matkustamaan paljoa. Tavoittaakseen tämän unelman hän kertoo, että työ, josta saisi tarpeeksi rahaa matkustamiseen, olisi mukavaa. Hän mainitsee myös, että unelmoi täydellisestä muutoksesta elämässä. Tähän sopii hyvin esimerkiksi muuttaminen ulkomaille ja elämän aloittaminen uudelleen siellä.
Hanna Portin
Martsarin ykköset haastattelivat toisiaan syksyn ÄI1-kurssilla.
"TYYYYY!" kuuluu baritonin ääni, kun Elsa siihen puhaltaa. Elsa on harrastanut baritonin soittoa jo kahdeksan vuotta.
Baritoni on vaskisoitin, melko suuri sellainen.
Baritoniin Elsa ihastui musiikkiopiston kokeilussa, ja valitsi sen harjoiteltavaksi. Elsa käy soittotunneilla kerran viikossa. Hän on yhdessä orkesterinsa kanssa käynyt myös esiintymässä monta kertaa vuodessa.
Soittaminen on Elsalle ihan vain harrastus, eikä hänellä ole ammattilaistavoitteita. Hän on suorittanut pari tasokoetta, mutta ei tähtää korkealle.
Elsan mukaan baritonin soitto on kivaa, koska se on laajaäänialainen soitin ja myös sopivan kokoinen. Hän kertoo soittaneensa ennen tenoritorvea, mutta vaihtoi baritoniin, jonka sanoo olevan helpompi soittaa.
Elsa kertoo oppineensa orkesterin myötä kuuntelutaitoa. Orkesterissa soittaessa on tärkeä kuunnella ja toimia muiden kanssa yhteistyössä.
Elsa on tavoitteettomuudestaan huolimatta kilpaillut orkesterinsa kanssa. He ovat käyneet esimerkiksi Itävällassa maailmanlaajuisessa puhallinorkesterien kilpailussa, jossa hänen orkesterinsa pääsi toiselle sijalle omassa sarjassaan. He myös käyvät SM-kisoissa joka vuosi. Viimeksi he jakoivat toisen orkesterin kanssa 4. sijan.
Baritonin soitto on kaikille sopiva mukava harrastus. Baritonin soittamista Elsa suosittelee ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita isoista vaskisoittimista, mutta joiden mielestä tuuba on liian suuri.
"Kokeilkaa vaa," on Elsan viesti ihmisille, joiden mielenkiinto on herännyt baritonia kohtaan. Tämän jälkeen hän tosin naurahtaa pahanenteisesti.
Teksti: Laura, Matilda
Kuva: https://pixabay.com/illustrations/vintage-retro-silhouette-black-1318361/
Hanna kertoo sopeutuneensa Martsariin hyvin
Haastattelussa Martinlaakson lukion peruslinjalla tänä syksynä aloittanut Hanna Portin, 16.
Hanna kertoo käyneensä koulua Vantaalla Ylästön ala-asteella ja siirtyneensä sieltä yläasteelle Vantaankosken kouluun. “Se koulu jouduttiin kuitenkin sulkemaan huonon ilman, tai jonkun muun vastaavan takia”, Hanna kertoo. Tämä tapahtui keväällä 2019. Ysiluokan Hanna kävi Ylästön yhtenäiskoulussa. Parhaiksi muistoiksi peruskouluajoilta Hanna mainitsee nykyisiin kavereihinsa tutustumisen sekä ylipäätään sosialisoitumisen.
Martinlaakson lukioon hän päätyi hakemaan siksi, että se oli melko lähellä ja koska hän oli kuullut paljon hyvää mm. koulun yhteishengestä tutuilta ja isosisaruksiltaan, jotka ovat myös käyneet Martsaria.
Odotuksia uutta koulua varten olivat mm. samanhenkiset ihmiset ja hyvä luokka. Hanna vahvistaa
sopeutuneensa Martsariin hyvin, odotustensa täyttyneen ja lukion tosiaankin vaikuttavan hyvältä
uudelta paikalta, jossa ihmisiä kiinnostaa opiskelu.
Hanna kertookin, että koulumenestys ja hyvät arvosanat ovat hänelle tärkeitä.
Juuri kouluun panostaminen on myös yksi syy siihen, miksi hän lopetti lähes kahdeksan vuotta
kestäneen harrastuksensa, rytmisen voimistelun.
“Monet kaverit olivat lopettaneet sen aiemmin ja monet treenit viikkoon vie tosi paljon aikaa. Sen
takia ei vaan ollut enää niin paljon motivaatiota jatkaa”, Hanna kertoo.
Nykyään Hanna viettää vapaa-aikaansa lähinnä piirtäen, Netflixiä katsoen ja kavereiden kanssa
ulkona hengaillen. “Ei ole niin väliä mitä tehdään, kunhan siinä on hyviä tyyppejä ympärillä”, Hanna
toteaa.
Tärkeimmiksi asioiksi elämässään hän mainitseekin juuri terveyden, läheiset ja heidän sekä oman
hyvinvointinsa.
Vaikka Hanna kertoo, ettei aktivismi suoranaisesti osa hänen elämäänsä, hän sanoo toivovansa, että maailmassa asiat olisivat paremmin ja että mm. nälänhätä ja muut kriisit saaataisiin selätettyä. “Ja että ympäristöstä huolehdittaisiin paremmin”, hän vielä lisää.
Kun puhutaan tulevaisuuden suunnitelmista ja edessäpäin siintävästä työelämästä, Hanna toteaa hetken mietittyään, ettei hänellä ole ikinä ollut oikein mitään erityistä haaveammattia. Sen sijaan hän kertoo toivovansa, että löytäisi ns. “oman juttunsa”, esimerkiksi lukioaikana. Tällä hetkellä hän kertoo aikovansa pikkuhiljaa keskittyä tutkimaan, mitä hän mahdollisesti haluaisi tulevaisuudessa tehdä.
Taika Malvela
Martsarin ykköset haastattelivat toisiaan syksyn ÄI1-kurssilla.
Ajatukset harmaassa harmoniassaan.
etenemättä erillisten edelle
keskeyttäen keskenäisen menemisensä
kuin vertauskuvaton mieli puhtaalla pöydällä.
Mieletöntä, miten mietteeni menevät
katonrajassa avautumatta kaikille.
Aavista ajatus ja arvostan
Olen toisin olettamattakaan huomannut
olemassaolon toimivan toisin tosin.
Keskivertomieli ei etene leikiten
kuvailujeni mukaisesti, mukaillenkaan
vaan hajoamisen partaalla taapertaa
kompastuen omiin koipiinsa toistuvasti
kuin kolmijalkainen korppi ohjeettomana
pomppien lentotaidoitta aukottomuuden poikkeamassa
Lukuisia lukuja, lukemattomia lukijoita.
Mikä muuttuu?
Kuin kukkienkaan kukkimista kukaan
vaivautuisikaan havaitsemaan kaiken
haastavan tapahtuessa.
Usko, kun mutisen moisten,
onnettomien olentojen toistavan
toimintamallinsa asioiden ollessa toisinkin.
He, jotka näkevät valkoisen mustana,
vesilasin sirpaleina, rakkauden välinpitämättömänä.
He, jotka tekevät elämän sitruunoista silmätippoja
voidakseen itkeä enemmän linnassaan,
jota komeroksi kutsuvat.
Maatuvat varjoonsa. Eivät pidä kiinni tarpeesta.
Kuten mekin.
Tuukka Kontio
Martsarilainen haastatteli Kuka A. Kivi? -näytelmän ehkä keskeisintä antagonistia August Ahlqvistia esittävää Antti Häkkistä.
Ahlqvist on merkittävä hahmo Suomen kirjallisuushistoriassa, miltä tuntuu esittää häntä?
Osasin odottaa tätä roolia. Onhan se ihan mielenkiintoista mutta vaikea selittää miksi.
Mitä sanoisit Ahlqvistille, jos kohtaisit hänet?
En tiedä uskaltaisinko puhua hänelle. Kysyisin hänen mielipidettään suomalaisesta nykykirjallisuudesta, koska se on kehittynyt aika paljon hänen omasta ihanteestaan.
Ensi-ilta lähestyy, millaiset fiilikset?
Stressaa ihan kauheasti, stressannut ensimmäisestä päivästä lähtien, kun istuin studioteatterissa ja kuulin, että mikä tämä produktio tulee olemaan ja mikä sen merkitys on.
Kuka A. Kivi? -näytelmän ensi-ilta on perjantaina 20.11. Liput Martinlaakson lukion kansliasta ja lisätietoa koulun kotisivuilta.