Yhdysvaltojen Enola Gay B-29 pommikone pudotti Little boyksi nimetyn atomipommin Hirošiman kaupungin ylle 6. elokuuta 1945 kello 8.15.17. Neljätoista vuotta myöhemmin julkaistu Edita Morrisin Hiroshiman kukat on fiktiivinen, mutta totuutta kuvaava, tarina atomipommin uhrien elämästä ja kärsimyksistä sekä ihmisten kyvystä antaa anteeksi ja rakastaa.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat uudestirakennettuun Hirošimaan neljätoista vuotta atomipommin pudottamisen jälkeen. Henkilöt on valittu toista päähenkilöä Sam Willoughbya lukuunottamatta kuvaamaan esimerkkejä erilaisista atomipommin uhreista: toinen päähenkilöistä, Juka, sai vakavia palovammoja, hänen äitinsä syttyi tuleen ja kuoli, Jukan pikkusisko altistui säteilylle, minkä vuoksi hän ei kenties pysty saamaan omia lapsia, ja Jukan mies kärsii säteilysairaudesta altistuttuaan myös suurelle määrälle säteilyä. Edita Morris onnistuu kuvaamaan uhrien arkea kauniin ja surullisen realistisesti. Henkilöhahmot eivät pysty edustamaan kaikkien atomipommin uhrien kokemuksia tai mielipiteitä, mutta tarinan kautta ne inhimillistävät oikeat uhrit, jotka kenties muuten jäisivät vain tilastojen numeroiksi niille, jotka eivät itse ole kokeneet mitään niin kauheaa. Vaikka kirja julkaistiin jo monia vuosia sitten, sen merkityksellisyys kasvaa vuosien kuluessa, sillä uudet sukupolvet eivät toista vuosien takaisia vääryyksiä yhtä helposti, jos tietävät niiden seurauksista.Hiroshiman kukat sisältää paljon japaninkielisiä nimikkeitä ja kulttuuriin liittyviä tapoja. Vaikka kirja onnistuu hyvin kuvaamaan japanilaista kulttuuria niin sen hyvien kuin huonojenkin piirteiden kautta, se kuitenkin korostaa erityisesti yksilöä ja yksilön asemaa yhteiskunnassa. Myös anteeksianto ja sovinto japanilaisten ja amerikkalaisten välillä on kirjan keskeinen teema. Suosittelen Hiroshiman kukkia esimerkiksi japanilaisesta kulttuurista ja historiasta kiinnostuneille. Vaikka kirja on melko lyhyt, se on pysäyttävä lukukokemus, joka on omiaan vakuuttamaan lukijansa ydinaseiden hirveydestä.
Teksti: Kristiina Kamppinen
---
 |
| Tiia Visuri |
Tämä juttu on osa Martsarilaisen Lukuviikon kunniaksi julkaisemaa juttusarjaa, jonka aiheena on lukeminen. Lukuviikko on Lukukeskuksen vuodesta 1977 vuosittain järjestämä tapahtuma, jonka tarkoituksena on juhlistaa lukemista monenlaisten tapahtumien merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti