tiistai 28. elokuuta 2018

Kiinnostavatko luonnontieteet? - Tule FyKe-työkurssille!

Tänä lukuvuonna starttaa jälleen fysiikan ja kemian työkurssi näistä aineista ja kokeellisista töistä kiinnostuneille. Kurssille voi liittyä mukaan milloin vain, sillä tunteja järjestetään vuoden mittaan, ja niille voi ilmoittautua omien menojen mukaan. Ei mene kauaakaan, kun tislauskoneisto on käynnissä tai lumen sulamislämmön mittaus saadaan alkuun, ja jännitystä kurssilla saa monen työn merkeissä.

Parasta kurssilla on mielestäni se, että unohtumaan päässeet asiat palaavat mieleen kokeellista työtä tehdessä ja myös se, ettei aina tiedä mitä odottaa. Tislauskoneiston tarkoitus onkin esterisynteesi, josta lopputuotteena syntyy romminhajuinen esteri, tai miten kukin tuoksun tulkitsee. Ulkona isommassa mittakaavassa tehdystä ilmanpainedemosta löytyy kuvia ja video Martsarin Instagram-sivulta.

Siis tervetuloa mukaan kokeilemaan!

 Simpukan reaktionopeuden kokeellisessa työssä muistui mieleen tuttu lausahdus: “Ensin vesi, sitten happo, muuten tulee käteen rakko!”

Lumen sulamislämpöä laskettaessa tulivat mieleen FY02-kurssi ja kaasupolttimen käyttö yläasteella. Mikä olikaan veden ominaislämpökapasiteetti? 

Ps. jos vain jompikumpi kemiasta ja fysiikasta kiinnostaa, niin on mahdollista ilmoittautua vain fysiikan tai kemian tunneille, joita järjestetään yleensä vuorotellen!

Teksti: Tea Heikkilä
Kuvat: Tea Heikkilä

torstai 23. elokuuta 2018

Vaihtari-Millan tunnelmia kesän alusta

Viime lukuvuonna Martsariin saapui kolme valloittavaa vaihto-opiskelijaa, joista saksalainen Milla kirjoitti vaihtovuotensa lopussa vuodestaan Suomessa ja tunnelmistaan palatessaan takaisin Saksaan.

---

I am Milla Kuusela, 17 years old. Some of you might know me as the finnish girl, who is from Germany.

Why I want to become a exchange student? I want to see different school types. This school is very nice and I like it to be here. I heard so many things, that in Finland is the best school system and the people are nice here, too. So why Finland? Finland is my second home. Finnish is my first language that I learned. Here I have my whole family and it is nice to see all my friends here for a year and not once in a year while I am for the summer in Finland with my parents. My dad want that I go to Sweden for a year. But here I am.

My host family is very nice. I like them. I have two wonderful sisters and parents, who care about me well. In the family we have two horses, two dogs and a lizard. My life in that family has changed me. I am more independently. About that I am more than anything proud. But some things we do together. And this family become my second family.

The time in Finland was/is very nice. I have learned and experienced many new things. I see Finland yet in another way. I used to find it boring to come for the whole holiday to Finland. I think I will come next year to Finland with other thoughts. I met many people and we have become friends. I will see them next year too when I am for the summer here. The best about Finland is I think the people. They are so different than the people in Germany. I do not know why, but I like to be with my finnish friends. The next thing I like about Finland is the nature and the food. For example, I like to ride my bike. Two weeks ago I went to Helsinki by bike. I think in Germany I do not have this idea went to Frankfurt by bike. In Finland you can do so many activities, whether outdoors or indoors. Because of that I have continued my sports in Finland.

I will miss the time here in Finland because than I do not see my friends for a year. It is nice to be a exchange student. It is a other feeling to go to school. I am leaving in the second week in june (13.6.2018). I am than for four weeks at home. And totally I miss really my home. But I will miss my friends and my family here in Finland, too. Than I come back with my parents for the holidays.

Yes, it is very cool to be a exchange student. You can learn so many new things. I think it is important to make various experiences. You can meet new people, learn a new language or improve your english.

Teksti: Milla Kuusela

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Taiteilijan terveiset

Miten tämä kuuluisi aloittaa..? Tervehdys? Olen Tiia Visuri, kolmannen vuoden opiskelija Martsarin lukiossa. Opiskeluaikanani olen vähän väliä tehnyt kuvituksia Martsarilaisen lehteen sekä sain kunnian kuvittaa tämän lukuvuoden 2018-2019 kansikuvan.


Kuka olen?
Ihan normaali suomalainen ihminen. Tuppisuinen sosiaalifoobikko, viisasteleva tyhjäpää, optimisti, puuskupuh… mitä ikinä tässä keksiikään. Paha tapa jaaritella. Asun keskellä metsää Seutulassa päin. En oikein osaa muuta itsestäni kertoa kuin että tykkään piirtää ja kirjoittaa.


Milloin aloitin piirtämään?
Olen aina piirtänyt! “Tosissani” yritin ensiksi piirtää ehkä ala-asteella, neljännellä luokalla. Ei oikein ollut muuta tekemistä, joten päädyin upottamaan aikani kirjoihin ja sarjakuviin - luin niitä jopa kävellessäni ja muutaman kerran pyöräillessä. Sarjakuvat ja manga johtivat haluun luoda omia sarjakuvia ja hahmoja. Rupesin lainaamaan “näin piirrät mangaa” -tyyppisiä kirjoja, sillä ne olivat helposti saatavilla noin 10-vuotiaalle ipanalle, joka ei vielä osannut käyttää internetiä.
Ja siitä alkoikin oppiminen.

Yritin aktiivisesti nähdä, miten ihmiset liikkuivat ja mitä muotoja ihmisen anatomiassa löytyy. Se auttoi huimasti, ja luulen vihdoin saapuneeni sellaiselle tasolle, että voin väittää osaavani anatomiaa! Ei vienyt kuin reilut 8 vuotta. Se, että minulla kesti näin kauan oppia piirtämään kunnollinen ihminen ilman apua, ei tietenkään tarkoita että jollakulla toisella kestää saman verran. Siihen vaikuttaa kuinka paljon ja kuinka usein piirrät, sekä tietysti mihin keskityt (esim. kasvot vai keho? Vaihtelevaisuus vai saman asian toistaminen? Ympäristö vai elävät olennot?). Kuten mikä tahansa muu harrastus tai työ, taide vaatii harjoitusta, aikaa ja yritystä.


Haluan vain tähän lisätä, ettei koskaan ole “liian myöhäistä” aloittaa piirtämistä. Inhottaa kuulla ihmisten sanovan “en tule koskaan olemaan hyvä” ja sen kaltaista. Esimerkiksi Youtubessa on lukemattomia videoita, jotka voivat auttaa esim. varjostuksessa, muodossa, luonnostelussa.. Niin aloittelijoille kuin edistyneemmillekin löytyy varmasti jotain oikealla hakusanalla. Veisi varmaan tuplasti enemmän tilaa tässä tekstissä jos rupeaisin suosittelemaan videoita ja henkilöitä nyt, mutta jos minulta kysytään olen totta kai halukas puhumaan tästä lisää?


Mistä saan vaikutteita?
Kaikesta, mitä pidän kauniina tai mielenkiintoisena. Mitä ikinä ajattelenkaan sillä hetkellä. Koska piirrän mieluiten ihmisiä, saatan joskus löytää inspiraatiota vaikkapa jonkun ohikulkeneen henkilön asusta. Piirustustyylini on kenties saanut paljon vaikutteita sarjakuvista sekä taiteilijoista, joita seuraan ja ihailen sosiaalisessa mediassa. Pidän erityisesti kirkkaista ja lämpimistä väreistä! Ei se tietenkään tietoinen prosessi ole ollut, itsestään tyylini vain kehittyi ajan myötä.


Taidevälineet ja aiheet?
En syrji välineitä tai muotoja. Käytän yleensä sitä, mitä on lähellä: kuulakärkikyniä, tusseja, liituja.. myös vesivärit ja akryylimaalit ovat kivoja. Viimeisteltyjä töitä teen kuitenkin mieluiten digitaalisesti, sillä siten työtä on helpompi muokata ja värittää, eikä sen valmistuttua jää suurta sotkua siivottavaksi - pelkkä tietokone ja siihen yhdistetty piirustusalusta.
Mitään yhdistävää aihetta töherryksilläni ei erityisesti ole. Tykkään kokeilla erilaisia ilmeitä ja poseerauksia, ja niistä huokuva tunnelma on usein leikkimielinen, rento.
Ei se tietenkään aina samankaltaista ole. On minullakin ollut useita eri vaiheita. Tyylit ja aiheet muuttuvat ihmisen mukana.


Sosiaalisen median tuomat hyödyt?
Sosiaalinen media avaa tilaisuuden saada näkyvyyttä. Kuka tahansa ympäri maailmaa voi nähdä, mitä julkaiset. Minulle kävikin niin onnekkaasti, että eräs itsenäinen musiikintekijä Australiasta otti yhteyttä Instagramissa (köh, köh, @tvisu) pari kuukautta sitten ja kysyi, kuinka paljon laskuttaisin kolmesta ‘hahmosuunnitelma-arkista’ (character design sheet). Pidin parin viikon väliä selvittääkseni muita asioita ja tutkiakseni tilaustöiden hinnoittamista, ja lopulta aloitin hommat kesän alussa. En saa vielä julkaista näitä konseptihahmoja missään, mutta kun projekti on valmis, tulen varmasti mainostamaan sitä kaikkialla!

Sen lisäksi, että voin vähän väliä tienata jotakin, on sosiaalinen media tutustuttanut minut yhteisen harrastuksen kautta moniin ihmisiin, joiden kanssa vieläkin puhun melkein päivittäin. Olen saanut ystävystyä ja tehdä hauskoja pieniä yhteistyöprojekteja useamman ihmisen kanssa.

Teksti: Tiia Visuri
Kuva: Heli Groschup

maanantai 13. elokuuta 2018

Uusi lukuvuosi kiikarissa

Hyvää uuden lukuvuoden 2018-2019 alkua!

Martsarissa palattiin jälleen koulun penkille viime viikon torstaina perinteisen lukuvuodenavajaistilaisuuden merkeissä, jolloin sisään koulurakennukseen asteli nykyisten toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoiden ja tutuksi tulleen henkilökunnan lisäksi ennätysmäärä uusia opiskelijoita sekä pari uutta henkilökunnan jäsentä.

Lukuvuoden aloitus herättää tunteita itse kussakin: koulurytmiin sopeutuminen vie aikaa helteisen kesän jälkeen. Tutut rutiinit palaavat rytmittämään arkea, mutta Martsarissa saadaan myös aihetta juhlaan läpi lukuvuoden. Heti ensimmäisenä on 22.8. järjestettävä koulurauhatapahtuma Energia-areenalla, jota seuraa muutaman viikon kuluttua 4.9. järjestettävä Tervetuloa Martsariin ykköset! -tapahtuma.

Martsarilainen haluaakin toivottaa niin uudet ykköset tervetulleeksi kuin tsempata kakkosia opiskelussa ja abeja lähestyviin ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisessa. Koulutyö ei aina ole hilpeää naurua täynnä, mutta yhdessä tekemällä työt hoituvat ja niiden tuotoksista voidaan myös nauttia!

Oikein antoisaa kouluvuotta kaikille!

Sanja Tuovila,
Martsarilaisen päätoimittaja

Kuva: Sanja Tuovila

tiistai 29. toukokuuta 2018

Missä ovat skeittipuistojen naiset? – Tyttörullalautailijat ry puhuu tyttöjen puolesta

Toukokuinen keskiviikkoiltapäivä Suvilahden D.I.Y.-skeittipuistolla Helsingissä. Kello 14.09. Aurinko paahtaa skeittipuiston betonirakenteiden päällä. Puistoon on kokoontunut neljä miestä skeittaamaan. Kaksi heistä seisoo rampin reunalla kolmannen skeitatessa. Neljäs, hieman vanhempi mies, skeittaa poolissa eli syvässä altaassa, joka on upotettu ramppien keskelle. Rosoisten tiilien välistä kurkottaa heinäkasveja. Takana siintävät Suvilahden kaasukellot.

Mutta kuvasta puuttuu jotakin.

Kuten monet muutkin urheilulajit, skeittaus on miesvaltainen laji, jossa naiset jäävät usein sivuun kirkkaimmasta valokeilasta. Vuosien aikana lajin suosio on kasvanut valtavasti, mutta skeittaavia naisia ei silti katukuvassa kovinkaan paljon näe. Lajin aloittamisen kynnystä nostaa etenkin skeittauksen yhteisöllisyys. Aloittavan skeittaajan voi olla vaikea löytää skeittiseuraa ja mahdollisuuksia täten kehittää itseään.

Suvilahdessa sijaitsevaa D.I.Y.-skeittiparkkia on rakennettu talkoovoimin vuodesta 2011 lähtien.

“Tytöt ja naiset, ja eri vähemmistöt, ovat olleet aika huonossa ja syrjityssäkin asemassa pitkään rullalautailussa”, Tyttörullalautailijat ryn puheenjohtaja Enni Kalilainen, 41, toteaa. Naisten asemasta skeittikulttuurissa kertoo muun muassa se, että tytöt ja naiset olivat ensimmäistä kertaa edustettuina Suomen rullalautaliiton järjestämien SM-kisojen loppukoostevideossa vasta tänä vuonna. Kalilaisen mukaan erityisesti viime aikoina erilaiset vähemmistöjen asemaa korostavat yhdistykset ovat saaneet näkyvyyttä toiminnalleen Suomessa ja maailmalla.

Tyttörullalautailijat ry on vuonna 2007 perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on edistää tyttöjen ja naisten asemaa skeittikulttuurin parissa. Kalilainen kuvaa yhdistyksen toimintaa eräänlaiseksi esikuvatyöksi. Yhdistys järjestää matalan kynnyksen skeittitapahtumia ja -kilpailuja suunnattuna erityisesti tytöille ja naisille. Lisäksi Tyttörullalautailijat ry toimii aktiivisesti tyttöjen hyväksi sosiaalisen median puolella.


Suvilahden skeittipuisto on aktiivisessa käytössä myös katutaiteen ja erilaisten tapahtumien osalta.

Suvilahti. Kello 14.16. Paikalle saapuu keltaiseen liiviin ja löysiin farkkuihin sonnustautunut mies. Hän tervehtii muita kädenheilautuksella ja liittyy skeittilautoineen heidän seuraansa puiston laidalla.

Enni Kalilainen kokee itsekin sukupuolensa vaikuttaneen harrastamiseensa. Naisten on hänen mukaansa tehtävä skeittiharrastuksessaan enemmän töitä esimerkiksi näkyvyyden ja palkintojen eteen. Kalilainen vakuuttaa, ettei sukupuoli ole kuitenkaan vaikuttanut siihen, milloin tai minne hän menee skeittaamaan. “Välillä tulee ehkä ikä vastaan”, Kalilainen naurahtaa.

Yhdenvertaisuusasiat ovat Kalilaiselle tärkeitä, mistä kertoo myös se, että hän on ollut mukana tekemässä Suomen rullalautailijoiden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Kalilainen kannustaa kaikkia kokeilemaan skeittausta ja lähtemään mukaan Tyttörullalautailijoiden toimintaan. Kannustava porukka skeittipuistoissa ja tapahtumissa tekee harrastuksesta mieluisan. Kalilaiselle skeittaamisesta on tullut elämäntapa, jonka parissa on koettu monta hienoa hetkeä.

“Se hetki, kun lopettaa kesäiltaisin skeittauksen ja jää vain istuskelemaan parkin laidalle on maaginen. Se on se sellainen hiljaisuuden hetki, kun vain muutamia skeittareita on enää paikalla”, Kalilainen kuvailee.

Kello on 14.30. Poolissa skeittaava mies on ottanut polvisuojansa pois. Hän siemaisee vesipullostaan ja nostaa repun olalleen. Kalasataman lukuisilta työmailta saapuvat työntekijät kulkevat ramppien ohi autoilleen. Mies nappaa skeittilautansa ja liukuu alas spraymaalattua ramppia. Näemme hänen loittonevan selkänsä, kun se katoaa skeittipuiston viereen parkkeerattujen autojen sekaan.

Vilkkaasta käytöstä huolimatta Suvilahden D.I.Y.-skeittipuistoa uhkaa Kalasataman alueen täydennysrakentaminen.

Teksti: Joanna Aalto, Sanja Tuovila
Kuvat: Sanja Tuovila

---

Lukuvuoden viimeisessä jaksossa ÄI06-kursseilla kirjoitettiin reportaaseja ja henkilökuvia. Opiskelijoiden kynistä syntyi lehtitekstejä mitä mielenkiintoisimmista aiheista.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Toisen roska on toisen aarre?

En koe Suomea mitenkään erityisen roskaiseksi paikaksi. Ikkunasta katsoessani en näe roskia, en myöskään usein näe niitä kävellessäni pihalla. Eikö täällä oikeasti ole roskia, vai onko kyse omasta huomaamattomuudestani asiaa kohtaan? Koen välittäväni ympäristöstä paljon ja eläväni sen mukaisesti, vaikkakin parannettavan varaa olisi varsinkin jätteiden lajittelun ja muovin välttämisen suhteen. Seurasin viikon ajan ympäristössäni olevia roskia sekä niiden laatua ja määrää, ja huomasin kuinka vakava ongelma todella on.

Maanantai 7.5.2018. Olen lukioni vihreä lippu-tiimissä, joka keskittyy koulun kehittämiseen ympäristöystävällisempään suuntaan. Aikaisemmalla viikolla olin ystäväni Sanjan kanssa ideoinut, että voisimme tiimin kanssa mennä poimimaan roskia koulun ympäristöstä. Päädyimme noin kahdenkymmenen henkilön voimin, roskapusseilla ja -pihdeillä varustettuina matkaamaan koulua ympäröivään metsikköön, joka ensi silmäyksellä vaikuttaa puhtaalta, terveeltä metsältä, mutta lähempää katsottuna maasta paljastuu paljon ikäviä yllätyksiä. Suurin saaliimme oli roskapussillinen metsään dumpattua kotitalousroskaa, jonka joukossa oli useita käytettyjä vaippoja… Kuvottavaa. Minkä vuoksi joku heittäisi sen metsään? Varmasti pussin olisi vähemmällä vaivalla voinut viedä taloyhtiön roskakatokseen!

Oodi nikotiinille. Myyrmäki, Vantaa.

Yleisin löytämämme roska ei ollut yllättävä: maa oli täynnä tupakantumppeja. Ihmisillä vaikuttaa olevan käsitys, että tupakantumpit maatuvat, eikä niistä ole haittaa ympäristölle. Pelkästään Suomessa luontoon päätyy 4 miljardia tumppia vuosittain ja sadalla metrillä rantaviivaa tumppeja löytyy noin kolmeSATAA kappaletta.

Tupakantumpit ovat tehty muovista: ne kyllä “maatuvat” (viidessätoista vuodessa), mutta muovi hajoaa mikromuoveiksi ja edelleen nanomuoveiksi, mikä lopulta päätyy mereen ja rikastuu ravintoketjussa. Muovin lisäksi tumpeissa on monia haitallisia myrkkyjä. Mikä on siis todellinen syy tumpin maahan heittämiseen? Tietämättömyys vai välinpitämättömyys? Noukkiessamme tumppeja maasta tuli muutama henkilökunnan jäsen tupakkatauolle lähistölle. He eivät vaikuttaneet välittävän meistä ja session päätteeksi tupakantumpit heitettiin maahan. 

Roskakuja. Myyrmäki, Vantaa.
Seuraavana päivänä suuntasin Myyrmäen keskustaan, ostoskeskus Myyrmannin läheisyyteen. Oletin siellä olevan paljon roskia, sillä alue on suosittua nuorison ja vähän vanhemmankin väen keskuudessa. Ennustukseni osui oikeaan. Tälläkin kertaa silmiini suurimääräisimpänä osuivat tupakantumpit. Tumppien lisäksi oli paljon myös tupakka-askeja, kertakäyttöisiä kuppeja, kaupan paistotuotteiden pusseja, kääreitä ja pikaruokaroskaa.

Tilanne Myyrmäessä oli pahempi kuin odotin. En voinut uskoa, että kotilähiöstäni löytyisi niin paljon roskaa, sillä en ollut aikaisemmin selvästikään kiinnittänyt siihen huomiota. Silmäni avautuivat. Minua turhautti, suretti, suututti. Minkä vuoksi ihmiset ovat näin välinpitämättömiä? Eivätkö siisti ympäristö, muoviroskiin kuolevat eläimet ja merellä kelluvat jättimäiset roskalautat merkitse heille mitään?

Viimeinen roskaturismi-kohteeni oli Helsingissä sijaitseva Aurinkolahti. Mielikuva Aurinkolahdesta on esteettinen, kallis lähiö. Tuohon mielikuvaan ei tietenkään liity maassa lojuvia roskia, mutta kuten jopa autioilta saarilta, myös Aurinkolahdesta löytyy roskaa. Suuntasin Aurinkolahteen kauniina helatorstai-aamuna kahden kaverini kanssa. Suunnitelmamme oli kokeilla Ruotsissa trendiksi noussutta lenkkeilyä ja roskien poimintaa yhdistävää ploggaamista. Nimitys juontaa juurensa ruotsinkielisiin sanoihin plocka upp = poimia ja jogga = hölkätä. No, hölkkäämistä emme retken aikana kovasti harrastaneet, mutta roskia tuli kerättyä senkin edestä: loppujen lopuksi saaliimme oli kaksi roskapussillista kerättyjä roskia. 

Aurinkolahdesta huomasi, että kyseessä on kalliimpi lähiö: rantahiekalla roskia ei ollut juuri ollenkaan tupakantumppeja lukuunottamatta, mutta varsinkin pusikoista niitä löytyi runsaasti. Poimiessamme roskia saimme positiivista palautetta muutamalta ohikulkijalta, mikä tietenkin piristi mielialaamme. Yleinen käsitys roskaamisesta näyttää olevan melko yksimielinen: suurin osa pitää sitä huonona asiana. Silti roskia löytyy kaikkialta. Mistä tämä johtuu? Vaikuttaako asiaan alkoholin käyttö? Humalassa roskia ei välttämättä tule ajatelleeksi yhtä herkästi. Muutaman ihmisen välinpitämättömyys roskaamisen suhteen voi saada laajan mittakaavan roskien (varsinkin muovin) kerääntyessä luontoon vuosien mittaan.



Kerätyt roskat. Aurinkolahti, Helsinki.

Koen tämän kokemuksen olleen hyödyllinen minulle itselleni, sillä sen kautta opin ymmärtämään oikeasti, kuinka paljon ihmiset roskaavat luontoamme. Aion itsekin tästä lähin kiinnittää enemmän huomiota kulutukseeni ja muuttaa sitä suuntaan, joka ei tuota yhtä paljon roskaa kuin nykyään. Elämäntapamuutoksen lisäksi on kuitenkin helpompi tapa tehdä yhteisestä maapallostamme siistimpi: älä roskaa itse ja opeta myös lapsiasi kunnioittamaan ympäristöä.

Teksti ja kuvat: Henna Nurma

Lähteet:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/30/nain-voit-itse-vahentaa-merien-roskaantumista
http://www.kaleva.fi/teemat/luonto/miten-nopeasti-roskat-maatuvat-luonnossa/665135/
https://yle.fi/uutiset/3-10115851

---

Lukuvuoden viimeisessä jaksossa ÄI06-kursseilla kirjoitettiin reportaaseja ja henkilökuvia. Opiskelijoiden kynistä syntyi lehtitekstejä mitä mielenkiintoisimmista aiheista.

torstai 24. toukokuuta 2018

Taidesiiven tunnelmia kuvisopen vinkkelistä

  • - Ope, voitko avata oven? Me menemme musaluokkaan soittelemaan hyppytunniksi, kysyy taas joku minulta ohi mennessäni. 

Valoisilla käytävillä kajahtaa laulu, luokkien ovet ovat auki, kuvisluokkaan on poikennut muitakin kuin kurssilaisia. Luokassani vallitsee sopivan boheemi epäjärjestys, vaikka jatkuva siivoaminen on kiinteä osa kuvisopen työtäni. Olen minulle jo rakkaaksi muodostuneessa paikassa, Martsarin Taidesiivessä. 

Jokainen martsarilainen vierailee ainakin kerran kaksi Taidesiiven käytävillä lukion pakollisilla kursseilla. Sen jälkeen Taidesiivessä alkaa viihtyä varsin tutuksi tulevaa väkeäkuvis-, draama- ja musakurssien vakioasiakkaita sekä silloin tällöin piipahtelevia turisteja. Kaikki ovat tervetulleita.  

On aina yhtä ihmeellistä, miten monipuolisia ja lahjakkaita opiskelijoita Martsariin tulee joka vuosi. Olen etuoikeutettu saadessani vaikuttua työkseni opiskelijoiden luovuudesta. Monet opiskelijoistamme harrastavat taiteita vapaa-ajallaan, mutta on niitäkin, jotka löytävät taideharrastuksen vasta lukiossa. Kuviskursseilla kevennetään lukuaineiden täyttämää lukujärjestystä, etsitään itselle sopivia ilmaisutyylejä ja tekniikkaa, haaveillaan luovan alan ammateista. 

Taiteen tekeminen tuntuu usein hyvin henkilökohtaiselta, ja sen vuoksi monista kuviskursseilla viihtyneistä opiskelijoista tulee todella tuttuja. Kevätjuhlassa istun aina pala kurkussa. Tänä vuonna matkustan kevätjuhlapäivänä ylioppilasjuhliin toiselle puolelle Suomea. Sen vuoksi laitankin onnittelut ylioppilaille tätä kautta ja erityisesti kaikille Taidesiiven porukoille. Onnea jatko-opintohakuihin, mihin ikinä päädyttekin hakemaan. Tervetuloa kylään Taidesiipeen ohi kulkiessanne. Ovet ovat auki!

Kuvanveistokurssin aihe ”RUOKA” innosti Veeran, Jonnan ja Topin tekemään nykytaideteoksen kipsinauhalla. Avuksi tuli muitakin kavereita. 


T. Heli, kuviksen ja draaman ope